Tosiasioita maailmasta on juuri sitä mitä se väittääkin olevansa. Uusia faktoja olisi tarkoitus tulla kerran viikossa joka torstai, saa nyt nähdä miten pitkään pystyn linjaa pitämään yllä.

Tämä merkintä ei vielä aloita tosiasioiden sarjaa. Tämä merkintä on olemassa vain uteliaiden silmille, heille minä lahjoitan ennen julkaisematonta.

Ei kukaan yksin mullaksi muutu
pölyä ja hiekkaa sekä
saniainen
eikä koskaan vain

Joka yö neito näki unta. Hän seisoi vaatteetta kivijalustalla satavan lumen keskellä, eivätkä kiirehtivät ihmiset tätä huomanneet. Aamuisin hän heräsi ja alkoi tuntea kylmää, eikä kukaan vieläkään huomannut. Pakkanen teki kivestä jäätä paljaille jaloille, tuuli tuntui kovertavan syvälle sisään piilotettuja luita.

Joka päivä neito yritti herätä, yritti itkeä, yritti huutaa, pyytää apua. Jalat olivat sidottu kiveen eikä vahvinkaan ponnistus niitä nostanut. Mieli oli sidottu ruumiiseen, eikä sitä siitä irti saanut.

Sydän oli jäätä ja kiveä, oli aina ollut ja johtanut kiroukseen. Neito oli kylmettänyt liian monta lämmintä sydäntä ja oli tuomittu odottamaan, että löytyisi tarpeeksi kuuma sulattamaan ikiroudan.

Eikä kukaan neidon huulia yrittänytkään suudella, pelkäsivät jäätyvänsä huulistansa kiinni.

Ja kun talvi nukkui pois, alkoi uusi.