Kävelin tänään kirjastolle. Matka on lyhyt, vain kuusi kilometriä, tai jotain vastaavaa. Matkalla mietiskelin maailmaa ympärilläni, ihmissuhteita, tulevaisuutta. Aurinko paistoi kuumasti päälle, mikä luultavasti oli seurausta siitä, että olin varautunut viileään keliin.

Joku saattaisi ihmetellä, miksi käytän tunnin päästäkseni kirjastoon, jossa vietän tunnin koneella vain kävelläkseni pian takaisin. Ihmetystä lisää auto, joka jäi kotiin käyttämättömänä. Tämä ei oikeastaan ole niin hankala kysymys. Ajattelu on kamalaa, jos siihen on liikaa aikaa. Tämä pätee silloin, kun makaa kotona sohvalla, tai napostelee kaappeja tyhjiksi, tai leikkii elektroniikan kanssa. Silloin tajuaa, kuinka turhanpäiväistä elämä on, ja voi vain yrittää olla masentumatta.

Kävelyssä on jotain hämmentävää. Minä ajattelen kävellessäni, melkein yhtä paljon kuin sohvalla maatessani, mutta teemat ovat toiset. Yhtäkkiä ajatukset kulkevat valoisampaa reittiä, ihmissuhteet ja maailma eivät tunnu niin epätoivoisilta.

Minä otin eilen ensimmäiset askeleeni sitten viime kesän, en oikeasti, mutta käytännössä. Viimeksi kun olin omatahtoisesti lenkillä, minä kävelin kolme ja puoli sataa kilometriä (vai oliko se sittenkin neljä ja puoli...) Sen jäljiltä palasin tyytyväisenä junalla kotiin, ja nautin seuraavasta ajasta. Suunilleen siitä hetkestä alkoi elämänjakso elämässäni, joka päättyi viikko sitten. Mitenpä paremmin tätä juhlistaa, kuin jatkaa siitä mihin jäin.

Talven aikana kunto on mennyt, reilu kymmenen kilometriä tuntui siltä, että ei enää hirveästi jaksaisi kävellä. Pohkeet on edelleen melko rautaa, lihaksille tekee kummaa 30 kilometrin päivämatkat melkein kahden viikon ajan. Mutta se hengittäminen, miten se onkin noin vaikeaa.

Minä ajattelin treenata kaksi viikkoa, ja sitten yrittää ylittää itseni. Pisin matka tähän mennessä mitä olen kerralla kävellyt, oli 47 kilometriä. Siihen meni hieman alle yhdeksän tuntia. Kahden viikon päästä olisi tarkoitus kävellä Tampereelle, mikä tekisi valitsemaani reittiä pitkin noin 63 kilometriä. Ensi maanantaina, tai ehkä vasta tiistaina, yritän kävellä 40 kilometriä, tai jos 30 kohdalla tuntuu ettei enää jaksa, niin jätän siihen.

Ajatus omasta blogista on kypsynyt päässä jo hetken. Nämä olivat ensimmäiset askeleeni näissä merkeissä. Nyt kävelen kotiin, hieman kiertäen niin, että saan aikaiseksi kahdeksan kilometrin lenkin.

Matti