Minä olen väsynyt. Nyt, eilen illalla, oikeastaan nykään vähän aina.

Minä en ymmärrä, en minä ennen näin ollut. Huolestua ehkä voi jo, kun nukahtaa vessaan keskellä päivää.

Ja minä tahtoisin joskus silloin tällöin valvoa yön.

Toisaalta, ehkä se on vaan aikuistumista. Ei minun äitinikään ole kymmeneen vuoteen paljon kymmentä pidemmälle valvoa (ja hän on vaan jotain neljäkymmentä ja viisi)

Mistähän löytäisi selityksiä?

Muuten menee hyvin, rakastan yhä enemmän, ja olen välillä luovakin. Ja eilen tein kakkua (synttärit huomenna!) joka onnistui hyvin, vaikka kesti turkasen kauan tehdä.

Kukaan ei ole kommentoinut minun tulevaisuuden otustani. Nyt olisi sopiva aika tehdä niin.