Mistä minä alkaisin...

Minua ärsyttää, pääasiassa se etten osaa lukea kokeisiin, mutta toisaalta.. Kokeisiin olen jo päättänyt lukea, se on hoidossa, tai on olevinaan.

Minua ärsyttää myös tämä blogi, asioita pyörii mielessä, mutta en minä niitä mihinkään kirjoita ylös. Hyviä tarinanpohjiakin on joskus, mutta se taas ei liity tähän. Sekin vielä, että kukaan ei koskaan kommentoi.

Töihin minä olen tyytyväinen. Päätin ruveta ahkeraksi, oikeasti tehdä vähän kaiken mikä tulee eteen, ja se tuntuu hyvältä. Sain jopa positiivista palautetta (koska olin reipas ensimmäisessä iltavuorossani, ja mikä hienompaa, vaihdoin seuraavana aamuna vanhuksen vaipat, vaikkei se edes kuulunut minun työhön sillä hetkellä, ja vaikka kyseinen vanhus voi olla hyvinkin hankala)

Minä olen myös muuten tyytyväinen, ehkä rakkauteen. Minä makaan toisen vieressä, ja se tuntuu hyvältä, ja on helppoa olla sylikkäin, ja välillä keksitään jotain tekemistäkin, tai ostetaan hedelmiä.

Mitähän vielä....

Tahdon tehdä jotain uutta ruokaa välillä, kasviskastike on hyvää, mutta sitä on tehty kerran tai kaksi, tai jopa kolme kertaa viikon aikana puolen vuoden ajan. Toistan, se on hyvää. Mutta minä olen ehkä luovalla päällä, tahtoisin yhdistää asioita, ja tehdä ihan muuta. Uuni olisi kiva.

Minun tekisi mieli myös kirjoittaa tarina. Kun vain saisi pohjan ideaan... Oikeastaan tahtoisin kirjoittaa Ydinvoimanallesta, siitä kun ei vieläkään ole syntynyt yhtään todella tyydyttävää lopputulosta.

Ja tahtoisin löytää uuden nettisarjiksen, joka lukea alusta loppuun, yhden löysin, mutta siinä on hyvin toistatuhatta osaa, tuntuu ehkä jo liian haasteelliselta (viisi vuotta melkein joka päivä sarjiksia, vaikkakin viikonloppuisin vähemmän).

Nojoo... Harkitsen, että tunnustautuisin blogia pitäväksi Risingillä, mutta ei kai sitä.

Sama se, pitää tehdä välillä töitäkin.