Töissä oli tylsää, eikä oikein mikään sujunut. Se siitä, tärkeämpiin asioihin.

Minä olen tänään ollut vuoden yhdessä maailman ihanimman tyttösen kanssa. Oikeastaan, sanoisin aika tarkkaan näillä minuuteilla, tai ehkä jo hieman aiemmin... Ilta se kuitenkin oli.

Kävimme kaupungilla, sovimme tapaavamme kirjastolla, ja minä jouduin odottamaan hirmu kauan. Mutta se ei haittaa, sain kukkia (liljoja?), annoin kukkia (nätin purppurapunaista ojaheinää), ja sitten käytiin ostamassa minulle marmorinkuula, joka oli ihana. Ih, kiitos.

Ja sitten pelasimme Genialia kirjastossa, jossa sattumalta oli myös lautapelikerho, joka ei ollut erityisen vastaanottavan oloinen. Hanna voitti kahdesti, mikä onkin ihan oikein. Ja sitten siirryimme torille päin.

Keskustassa ostettiin värityskirja, valtavan kiva 150-sivuinen. Se oli Hannan siskolle. Ja pehmolelu ja pienempi värityskirja Hannalle. Alakerran kirjakaupasta mukaan lähti Johanna Sinisalon Lasisilmä (se on kirja, ei oikea lasisilmä, minä luulen että Sinisalolla on vielä omat silmänsäkin tallella (Vaikka toisaalta se vain tekisi ymmärrettäväksi, miksi lasisilmä ei hänen päässään ole...))

Ja mansikoita, ja ne maksoivat vitosen litra, mikä ehkä oli paljohkosti, mutta ei se haitannut. Ja sitten kävelimme bussipysäkille, missä bussi ei tullut, ja söimme mansikat, ja kävelimme pois pysäkiltä, kun bussi tulikin vastaan, ja juoksimme takaisin, ja Hanna antoi suukon ja lähti.

Minä kävelin omalle pysäkilleni, odotin puoli tuntia bussia, sitten 50 minuuttia bussissa, ja vielä pyöräilin kämpille. Kissa oli surullinen, kun oli jäänyt yksin, nyt se näyttää tyytyväiseltä ja lepäilee. Luulen, ettei se muuta juuri ole tehnytkään, ihanan nukkuvainen.

Niin, minulla oli siis valtavan kiva päivä, ja tahdon kiittää siitä, sekä 366 aiemmasta Hannaa (ja kyllä, niitä oli 366, sillä nyt on karkausvuosi). Olet ihana. Rakastan.