Noniin... Kuten edellisen tehtävän yhteydessä kävi ilmi, minä en juuri kuluta mediaa. Tai jos kulutankin, niin äärimmäisen vähän mitään, mikä edes väittäisi olevansa kasvattavaa, tai käsittelisi mediakasvatuksen piiriä.

Kaikki ei ole silti hukkaan heitetty. Tarkoitus oli mennä ylen uutisista katsomaan onko mitään teemaan liittyvää, mutta sekin jäi tekemättä. Sen sijaan puhunkin nyt jostain, minkä näin katukuvassa, ja sitä ennen uutisissa. Kyse on siis nelosen Sairaala-sarjasta.

Kyseiset uutiset olivat siitä mielenkiintoiset, että ne mainitsivat vain tämän sarjan, eivätkä suinkaan Subtv:n vastaavaa. Ihanko tosissaan tämä on puolueetonta uutisointia? Eikö uutisten ajan pitäisi edes olla mainoksilta rauhassa? No, raha ratkaisee, minkä sille voi.

Itse uutinen kertoi siitä, kuinka nyt kansa pääsee näkemään millaista sairaalatyö oikeasti on, ja mitä sairaalassa tapahtuu. Tämän on kai tarkoitus poistaa kaikennäköisiä harhaluuloja, ehkä vähentää sairaalapelkoa? En tiedä, mutta mediakasvatuksesta kai kumminkin on omalla tavallaan kyse, näytetään ihmisille mitä oikeasti tapahtuu jossain.

Idea on sinänsä hyvä, mutta toisaalta vähemmän. Ensinnäkin on potilaiden yksityisyydensuoja, en minä haluaisi että minun selkävammojani heitettäisiin puolella kansaa nähtäväksi. Tämä lienee ratkaistu pyytämällä kaikilta potilailta lupa, ja ihmiset antavat sen innoissaan telkkaan pääsemisestä.

Kiinnostaisi tietää, onko mahdollista antamaansa lupaa vetää takaisin sen annettuaan, kun kamerat on kuvannut, ja todella tajuaa mitä maailmalle lähetetään.

Toinen ongelmakohta on dokumentaarisuus. Tämän pitäisi näyttää millaista sairaalassa todella meininki on, mutta eihän se näin toimi. Ihmiset toimivat huomattavasti enemmän ihanteiden mukaisesti, kun kamera kuvaa olan takana. Tämä ei ole todellisuutta, tämä on realityä.

Eräässä brittiläisessä sairaaladraamassakin kerran käsiteltiin tällaista tapausta. Kamerat tulivat sairaalaan, ja näyttivät ihmisille mitä todella tapahtuu tällaisessa paikassa. Telkkaan valittiin pätevimmät hoitaja ja lääkäri esiintymään, siis ne, jotka näytti parhaimmalta ja joiden karisma pelasi. Samoin masentavan näköiset potilaat vaihdettiin hieman terveempiin, ja nämä sopivasti vielä meikattiin ennen kuvauksia.

Tähän asti tuskin Suomessa on menty, mutta täytyy kyllä huomioida, että ainakin isoihin mainoskilpiin valikoidulla mieslääkärillä on ulkonäkö kohdillaan. Hitto, sillä katseella hurmaa vaikka kenen kotipotilaan. Onko hänet valikoitu pätevyytensä vuoksi? Ehkäpä, sitä on vaikea tietää.

Noniin... Ehkä tämä on vähemmän mediakasvatusta, kuin reality-viihdettä, mutta parempaa minä en omalla median selaamisellani löytänyt. Jos ei kelpaa, niin ei voi mitään.


Ainiin, ja mitä tulee edelliseen luentoon, niin täytyy todeta, ettei ollut hyvä idea ottaa läppäriä mukaan, ja katsoa sen kautta luennon chattia samalla kun kuunteli. Systeemi ei täysin toimi, minulta meni suuri osa puheesta täysin ohitse siksi, kun en osannut keskittyä, kun vaihtoehtoisesti saattoi höpistä Big Brotherista, ja filosofioida siitä, kuinka se ei ole todellisuutta, mitä siellä on.

Jatkossa en ota tietokonetta luennoille, ja ehkäpä yritän pitää valkokankaalta katseen suuremman osan poissa, saisi paremman luentopäiväkirjankin aikaiseksi.

Puolen tunnin päästä alkaa seuraava mediakasvatusluento, pitäisiköhän näitä merkintöjä tehdä vähän paremmin ajoissa?

Ps. Huomioikaa sutjakka sanaleikki otsikossa, keksin sen juuri, ja tänään minulta ei löydy hyvää otsikkoa, ei.