Lapsena suunniteltiin, miten toimittaisiin siinä epäonnisessa tilanteessa, että huomaisikin seisovansa jollain seinistä, ja pitäisi yhä kulkea ympäri taloa. Olennaista oli, että painovoiman muutos koskisi vain itseä, ei suinkaan huonekaluja (huonekalut kaiketi on naulattu kiinni, koska ne ei myöskään suurempia siirtyisi siitä että niitä pitkin kiivettäisiin ylöspäin).

Asia tuli mieleeni ihan äskettäin, ja tajusin, että minulta kokonaan puuttuu suunnitelma! Ei siinä mitään, jos keittiönpuoleiselle seinälle joutuisi, silloin olisi kyllä ruokaa, mutta entäpä jos makaisinkin yhtäkkiä selin vastakkaisella puolella kämppää! Päätinpä siis miettiä asiaa.

Ensinnäkin, tuoleihin en luottaisi. Vaikka ne olisi naulattu kiinni, niin ennemmin nousisin hyllyn päältä pöydän jaloille, ja kiipeäisin niitä pitkin kohti sohvaa. Sitten tulisikin ongelma, miten eteenpäin? Tv-pöytä on hieman hankalasti asetettu, että siitä helposti saisi otetta, mutta muutakaan reittiä keittiöön ei oikein ole tarjolla. Siispä pitäisi tehdä hämärä hyppy ja toivoa saavansa tarpeeksi hyvä ote, jotta saisi sen päälle noustua. Paitsi että ei kyllä onnisuisi, ja ehkä toimivampi keino voisi olla etsiä jostain köyttä...

Telkkajohdot saisivat palvella. Niiden avulla riippumaan telkasta, ja sitten jotenkin jumalattomalla kiipeämisellä ote keittiön väliseinään (ongelma olisi lähinnä ahtaus telkan ja seinän välissä tasapainoillessa), ja kun olisi väliseinän päälle päässyt, niin loppuhan olisi helppoa. Kaapinovia pitkin tai jos ei ne pelaa, niin kaappien sisäovia kohti jääkaappia, joka kyllä pahasti jäisi sivuun.

Siispä elettäisiin vedellä, ja puurolla (jonka tekeminen voisi olla aika hasardia kun itse keikkuu epämääräisesti siinä yläpuolella) sen aikaa että tilanne ehkä normalisoituisi, tai saisi kämpän uudelleenjärjestettyä sivuttaiseksi. Sillä välin lähinnä lisäharmia ehkä tuottaisi vessassakäynti, jota en graafisten yksityiskohtien välttämiseksi nyt selvennä. Nukkuminen kävisi sohvan selkänojaa vasten.

Ja se siitä, se on minun suunnitelma. Olikohan muuta? Olen kuunnellut ehkä noin miljoona kertaa tämän päivän aikana tätä kappaletta, ja vain odotan että saan kirjoitettua jotain sen soidessa. Siitä tulee kaunista ja haurasta ja surullista ja ahdistavaa, mutta silti kaunista. Ja kyllä, minä kirjoitin kahdesti kaunista, se on tarkoituksenmukaista painottamista se.

Oh, ja huomenna julkaisen merkinnän, jossa joko kerrotaan jotain esperantoksi, tai sitten on esperanton lyhyt oppimäärä. Saa nyt nähdä.