Nukuin yöllä kolme tuntia. Nousin sohvalta ajatuksetta sammuttamaan herätyksen. Laitoin uuden herätyksen vartin päähän. Ruokin kissan, join vitamiinijuoman. Makasin sohvalla kymmenen minuuttia ja nousin poistamaan herätyksen ennen kuin se soikaan. Hampaiden pesu ja pihalle. Oli pimeää, kaukaisia muistoja tällaisesta. Oli kylmää, melkein heräsin matkalla bussille. Tyttö ohitti minut matkalla, olin täysin vauhditon. Näin bussin, ohitin tytön, ehdin bussiin ruuhkan ansiosta. Bussissa en nukkunut tai ajatellut suoraan.

Hammaslääkärin vastaanotto. Huone neljä ja haetaan pian. Odotin, menin, pelkäsin nukahtavani mukavaan hammaslääkärin tuoliin. Ilkeän oloinen puudutuspiikki, murheita minun syömättömyydestäni ja mehua särkylääkkeen seuraksi. Jotain tippui kielelle, luulin sen olevan lääkärin instrumentista. Kävi ilmi, että se oli se hammas. Puudutus levisi hiljalleen nenään, ja toinenkin hammas poimittiin. Istu puoli tuntia ja pure tuppoa. Piti välillä tarkistaa kielellä että tuppo on paikallaan. Puudutus levisi hiljalleen silmään ja kaikki väsymys katosi. Elimistö ei anna nukkua kun jotain selvästi on vialla.

Ajoittain täytyy kokeilla kädellä, onko huulilla verta kun en näe.

Minä luulin että sen piti sattua? Odotan vielä jälkikipuja kun puudutus katoaa.