Tänään heräsin aamulla ja oli ensimmäinen aamu, kun hetekalta herääminen ei ollutkaan uskomattoman kauheata ja ankeata ja kankeata. Ei juurikaan sattunut paikkoihin.

Päivä meni nopeasti tehden... Kaikenlaista pientä oikeastaan, Samuli Putron uusi soololevy on valtavan hieno ja hyvä ja puhuin tärkeistä asioista ja silmien väristä ja kävin Hannalla missä meitä olikin jo neljä ihmistä koossa (puoli taiteilijaseuraa jopa). Sieltä otin muistitikulle mukaani verkkokortin ajurit (kyllä, on olemassa syy miksi minä en ole käytännössä lainkaan nettiä keskiviikon jälkeen käyttänyt, palautuslevy tuli mutta ei sisältänyt kaikkia ajureita enkä ole päässyt nettiin) ja kotiin päästyäni laitoin netin vihdoin toimimaan ja loput ajurit latautumaan (lähinnä grafiikkakortin sellaisen).

Siinäkö päivä muka oli? Kokeillaanpa keksiä lisää sisältöä hmm... Makailin paljon, sängyllä ja sohvalla miettien syvällisiä ja se oli kivaa. Söin ruokaa oikeastaan ensimmäistä kertaa kolmeen päivään ja sekin menetteli (tavallaan pitäisi taas huolestua kun nälkä tuntuu kadonneen). Yritin laskea matematiikkaa mutta päädyin tekemään siitäkin epäonnistunutta taidetta ja sen sijaan opein hieman psykologiasta. Kuuntelin mietteitä elokuvasta jota en ole nähnyt enkä vielä hetkeen näe kiitoksia vain (en oikeasti ole katkera, ootte söpöjä eikä minua voi spoilata kun olen sen lehden lukenut). Sain myös uuden taikurikirjan luettavaksi kun ehdin.

Muutakin lienee tapahtunut, mutta muusta ehkä myöhemmin. Nyt voisi etsiä kadonneita tavaroita ja mennä nukkumaan.

Tuntuu hyvältä, eikä ainoastaan siksi että tietokoneeni on taas elossa.