Maailma on kummallinen ja outo paikka. Ulkona on kevät ja lämmin ja minä olen pistänyt villapaidan sivuun odottamaan seuraavaa talvea. Sisällä ilma on huonoa kuin yleensä lämpiminä päivinä ja alkaa tuntua siltä kuin pitäisi siivota. Vielä enemmän sisällä taas on outoa, lämmintä ja kylmää vuorotellen yhtä aikaa.

Sellaista onnea ja tyytyväisyyttä kuin ei ennen ole nähty, mutta niin uskomattoman huono omatunto, miten paljon voi kipua itseen saada tekemällä toiselle pahaa. Eikä se etten tarkoittanut muuta mitään paljon miksikään, se ehkä tekee minusta vähemmän kamalan ja ilkeän ihmisen, mutta tilanne on silti kamala ja ilkeä eikä minuakaan syyttömäksi voi sanoa.

Tuntuu kuin suu olisi täynnä nastoja joita yrittää niellä, hengittäminen on vaikeaa. Puolitoista tuntia sitten tällaisesta ei ollut jälkeäkään, hymyilin ja nauroin ja säteilin.

Minä haluan pyytää anteeksi ja korjata tilanteen, korjata ihmiseen tekemäni särön, mutta en tiedä osaanko tai voinko edes. Se ei ole vain minusta kiinni.

Minusta saa huolestua jos kokee sen tarpeelliseksi, mutta en usko että se kannattaa. Kysykäää minulta, soittakaa minulle, sillähän saatte tietää jos tahdotte.

Anteeksi.