Tämän minä sanon. On parempi tehdä ja yrittää kuin pelätä ja murehtia. Minä itse pelkään ja pelkään paljon ja useasti, mutta se on harvoin sellaista pelkoa jota ei voi tehdä teoilla tekemättömiksi. Tai jos on, minulle saa sanoa siitä ja minä yritän tehdä, tai yritän ainakin yrittää. Minä en ole niin tyhmä, että luovuttaisin ennen kuin mikään syy luovuttaa on tullut eteen, ennen kuin oikeasti kivet polulla on sellaisia ettei niiden yli kiivetä, ettei niitä siirretä voimalla ja vaivalla syrjään. En kun tiedän miten valtava menetys olisi.

Joskus yrittäminen ja tekeminen tuntuu ylivoimaiselta, pelot valtaavat mielen liiaksi. Silloin on hyvä muistaa, ettei se aiemminkaan niin vaikeaa ollut, jossain on vielä se tahto piilossa joka työnsi eteenpäin. Eikä se välttämättä edes niin piilossakaan ole, useinkaan ei.

Minä en luovuta.