Alunperin löysin palan kirjasta Jeff Vandermeerin blogin kautta joskus hyvän aikaa sitten. Keväällä päätin laittaa ennakkotilauksen vireille, kun BookPlus sellaista tarjosi. Pari viikkoa sitten sen sain käsiini ja nyt se on luettu, itse kirjan lukemiseen ei hirveämmin pitkään mennyt, vaikka kieli oli pienen hetken jopa haasteellista, ja kolme sanaa taisin lopulta tarkistaa Learner's dictionarysta. 425 sivua, mukavantuntuiset pahvikartonkikannet (joiden huonona puolena on, että rullautuvat, vaihtavat väriään ja muutenkaan eivät tunnu kestävän paljoa mitään, mutta kivalta ne näyttävät. Sitäpaitsi, kansikuva on suorastaan loistava:

 

 

Noniin. Mitä itse kirjasta voisi sitten lopulta sanoa? Ensinnäkin, se on uskomattoman loistava. Yritin hetken miettiä milloin olisin jotain näin hyvää lukenut, ja päädyin siihen että The Prestigen suhteen on vaikea sanoa, kumpi lopulta voittaisi. Muuten on oikeita kilpailijoita vaikea keksiä, tämä on fantasiaa parhaimmillaan, vaikkakin toki synkkää kuin mikä.

Kirja sijoittuu keskiaikaan, ja lähtee liikkeelle jostain päin eteläistä Saksaa. Tarkempaa ajankohtaa ei mainita, mutta hieman viitteitä tulee, paavikin kai majailee Avignonissa. Kirja seuraa pääasiallisesti Hegel & Manfried Grossbartia, haudanryövääjäkaksosia, mutta ajoittain kerronta seuraa myös näiden vihollisia ja jokusta liittolaistakin.

Tarinan aluksi tehdään hyvin selväksi, että päähenkilöt eivät ole mitään sankareita, eivätkä oikein edes kunnollisia antisankareita. Haudanryövääjiä ammatiltaan, murhaajia ja lastentappajia kirjan alusta alkaen. Nämä tyypit on häikäilemättömiä ja läpeensä mätiä. Pahinta on, että kuten takakansi suurella fontilla ilmoittaa, eivät veljekset itse näe tekojaan väärinä. Itse asiassa he uskovat täysin olevansa Neitsyt Marian asialla maailmassa ja toimivat tiukan moraalikoodin mukaan. Tiivistettynä koodinsa tuntuu lähinnä painottaman rohkeutta (tai enemmänkin paheksuvan pelkuruutta). Olennaista on kuolla taistellen eikä missään mielessä alistuen (perääntyminen on sallittua, mutta pakeneminen ei). Näin ollen Kristusta eivät veljet arvosta, kuolihan tuo yhtään vastaan pistämättä. Niinpä Jumalan poikaa kutsutaan sellaisilla nimillä kuin cuntface ja fruitcake,

Kirjan takakansi ei oikeastaan kerro juonta. Myöskään kirjan alku ei suuremmin anna suuntaa seikkailulle, mitä nyt maininnan siitä että Egyptiin pitäisi päästä, koska sinne on tarinan mukaan joku muinainen isoisäkin mennyt hautoja ryöväämään ja kerännyt kuninkaanomaisuuden. Kerrotaanpa vielä että siellä on edellään aika paljon omaisuutta kerättäväksi tuon alan saralla. Egyptin suuntaan siis lähdetään, eli etelään, ikävästi vain on matkalla heti ensinnä Alpit.

Matkallaan veljekset filosofisoivat (lähinnä uskonnon saralla), taistelevat, ryöväävät ja kohtaavat hirviöitä, noitia ja demoneita pienen kasan. Jokunen kyläkin tulee poltetuksi. Ajoittain joku liittyy seuraan, mutta lähinnä on noilla tapana kuolla.

Se juonen tiivistelystä, oikeastaan kirjan juonta ei pitäisi ehkä tuonkaan vertaa avata. Kaikki vyöryy vähitellen esille ja hyvin vähän mitään osaa ennalta arvata. Vahvuutena kirjassa on hullun synkkä huumori, syvät henkilöhahmot ja harvinaisen onnistunut näkökulmilla kertominen. Myös kielestä on annettava pisteitä, harvemmin on noin vähän toistettuja sanoja nähnyt englanninkielisessä proosassa. Vaikka teksti on aluksi hankalaa, pääsee siihen suhteellisen nopeasti mukaan.

 

 

Oikeastaan voisitte unohtaa kaiken tähän mennessä kirjoitetun, lukekaa kirja, jos yhtään uskotte kykenevänne englanniksi proosaa lukemaan. Se on täysin sen arvoinen. Minulta voi periaatteessa lainata, mutta hinta ei edes ole mitenkään liian paha jotta vaikka hankisitte oman kopionne.