Nämä päivät ovat toiset kuin ennen. Luin tänään fariinisokeripaketista simaohjetta, halusin tarkistaa sen hiivan määrän vaikka muuten osaankin simaa keittää vaikka unissani. Nopeasti huomasin, että ovat puolittaneet ohjeen eikä sitä niin vaikeaa ollut ymmärtää. 8 litraa vettä tähtää ämpärilliseen simaa ja tuntuisi melkein siltä, ettei kellään ole ämpäriä keittiössään enää. Me teimme ensimmäisen ämpärillisen viikko sitten ja laitoimme toisen nyt tulemaan, mutta monessa muussa paikassa puolikaskin taitaa oikein hyvin riittää vapunajan tarpeiksi. Heikentyviä perinteitäkö? Ehkä työväenaatteen sanomaa ei jakseta enää juhlistaa kuin puolella teholla, tai sitten ollaan masennuksissaan siirrytty entistäkin enemmän simasta vahvempiin juomiin.

Mistä päästäänkin asioihin jotka eivät muutu. Suomalaisen miehen kuuluukin hieman juoda, tai no ehkä ei. En minä sellaisia aio väittää, mutta sen sijaan, että känninen mies on känninen mies. Eilen kun olimme matkalla juhlimaan äitipuoleni viisikymppisiä, pysähdyimme tien varteen kun joku siellä makasi. Setä oli ilmeisesti aivan päissään, puhe oli täysin tolkutonta ja sekavaa, joskin tämä kyllä tuntui ymmärtävän kaiken mitä itse puhuin sillä aikaa kun veli soitteli ambulanssia paikalle. Kyselin perusasiat, kaatunutko on ja sattuuko ja mihin sattuu. Kotiinko oli matkalla ja odottaako siellä joku. Sitten odoteltiin sitä lanssia paikalle, mutta ei tullut lanssi. Veli oli maininnut hätäkeskukselle että vaikuttaa olevan humalassa, ja se oli riittänyt siirtämään asian poliisille.

Tilastollisesti ottaenhan on sanottava, että humalassa ihminen kaatuu luonnostaan paremmin kun refleksit on liian hitaat jännittämään paikkoja pahasti. Siis, humalassa ihminen ei niin satuta itseään kaatuessa. Minun mielestä se ei silti ole riittävä syy lähettää poliisiauto hätäapuihmisten sijaan, kyllähän sillä sedällä Olisi voinut pahemminkin asiat olla (ja mistä minä tiedän ettei ollut).

Poliisille kertasin mitä tiesin, poliisi vaikutti lähinnä kohteliaasti kuuntelevan sen enempää välittämättä. Sanoin vielä että mietimme josko olisi pahemminkin sattunut miestä, että pitäisiköhän viedä katsottavaksi, missä kohtaa tajusi poliisi sentään vähän kysellä aiheesta kaatuneelta hänkin.

En missään mielessä sano sitä poliisia huonoksi tyypiksi, vaikutti päin vastoin oikein hyvältä tyypiltä. Mutta kännisen miehen nähdessään sekin näki kännisen miehen, ei niinkään kaatunutta ihmistä. Mahdollisesti se on pakko, en minä tiedä, eikä minusta hyvää poliisia ikinä taitaisi tulla. Ehkä resurssit ei vain riitä jokaisen kaljakassia kantavan kaatuneen terveysasemalle kuljettamiseen. Vaikea sanoa, mutta...

Minä aloitin täyttämään kassiani lääketarpeilla. Tavoitteena on kyetä reagoimaan pieniin tapaturmiin, sellaisiin joissa on jonkun verran verta eikä liikaa kipua tai lievä hengitysongelma tai ehkä sokerit alhaalla. Tämän ajatuksen sain jo ennen eilistä, mutta ehkä eilinen sitä vahvisti. Toisaalta se, että kun joku toissapäivänä sitten tarvitsi jotain, kyse oli jostain mitä minun kassista ei löytynyt (vaikka sattumalta kesän jäljiltä repusta). Sen lisäksi että on hyvä että jollakulla on tällaisia ja näistä on iloa, sillä saa myös tehtyä vaikutuksen ihmisiin, mikä on aina kivaa plussaa. Jos joku makaa tien sivussa, ei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin soittaa hätänumeroon (tai nostaa pystyyn jos on paremmassa kunnossa). Pienempiä vaivoja varten täydennän kassiani, kunnes mukana on laastaria, puhdistusainetta ja -lappuja, särkylääkettä, hengityslääke, lääkevoide ja jotain sokeria sisältävää.

Tuntuu että opin taas asioita, mitä ilmeisimmin olen siis saanut jotain asioita päässäni sillä tavoin kohdalleen, että kun jokin menee pieleen niin teen toisella kerralla toisin (ja kun jokin onnistuu, niin pidän moisestakin kiinni).

Joku satunnainen söpö tyttö yritti puhua minulle junassa (kyllä, käytän hyvin harkitusti sanaa yritti ja opein tässäkin taas jotain, nimittäin että olen seuraavassa vastaavassa tilanteessa hieman enemmän hereillä enkä tapa keskustelua minuutissa) ja minua jäi mietityttämään, että näytinkö minä jollain tapaa päälle päin juttelemisen arvoiselta, vai oliko sen vaan hirveän tylsää. Veikkaan, että vastaus on kolmas vaihtoehto, se että se oli ainakin yhtä väsynyt kuin minä, ja halusi välttää nukkumisen pysäkkinsä ohi.