Tänään on aika selvästi tähänastisen kevään lämpimin päivä. Vesi ja kansa on täyttänyt kadut ja ihmiset hymyilevät (mitä nyt pankista käveli hampaita kiristelevä mies joka huusi itsekseen korkealla äänellä mainittujen hampaiden läpi jotain mistä ei selvää saanut). Samaan aamubussiin pyrki kolme eri päiväkotiryhmää (joista yksi suosiolla jäi odottamaan seuraavaa). Jos siltä tuntuisi, voisi lähteä jopa t-paidassa ulos, joskin itse päätin vielä kuitenkin hieman ylipukeutua, mutta kaivoinpa kuitenkin kaapista hienon kevät/syksy-kauluspaitani.

Mitä ulkoasun vaihtamiseen tulee, käytimme eilen sellaisen ainakin noin kaksi tuntia hattuni tuunaamiseen. Se on yhä vihreä, mutta enää ei sen nauha ole niin mauttoman maastokuvioinen ei, vaan sen sijaan päätäni kiertävät huolitellun tyylikkäät ruskehtavat ruutuviivat. Lopputulos on tyylikäs vaikka itse väitänkin (tässä kohtaa lienee asiallista mainita etten minä sitä suinkaan itsekseni vaihtanut vaan Emli teki kaiken suurimman työn, eli siis ompelun, minä vain leikkasin ja vähän taittelin ja sommittelin ja sellaista, korjasin ompelukoneen niin että sillä pystyi juuri tämän nauhan ompelemaan jos ei kylläkään paljoa muuta.

Niin ja se eilisestä sillä en minä tästä päivästä vielä puhumista halunnut lopettaa, sillä päivä on hieno ja se näkyi pienissä asioissa. Kauppojen kiertely oli hienoa vaikka väkeä oli joka paikassa, jäätelömyyjäksi hakeminen tuntui hämmentävän sopivalta ja oikealta ratkaisulta ja jääkaappimagneettikirjaimiinkin sain kahden vuoden takuun Clas Ohlsonilta. Bussissa kotiin pienet tytöt murehtivat jo kesää ja koulun loppua ("Et meinaan usko kun ärsyttää kun pitää opetella enkkua kesälläkin! Kun meille tulee joku amerikkalainen!) ja jokin mainituista kolmesta tarharyhmästä oli löytänyt tiensä taas kanssani samaan bussiin.

Niin ja päätin valmistaa anisöljyä kesällä ja sitten kun moinen on tehty, niin makeisia (jonkinlainen idea jo miten jopa). Hieno on päivä ja tulkoon kesä.