Katsottiin juuri Silmänkääntäjä (The Illusionist) ja rupesin miettimään aihetta. Milloin on oikeutettua tappaa joku. Tässä en nyt hae mitään henkilökohtaista näkökulmaa, minä olen ikään kuin pasifisti ja vastustan kuolemanjakamista tilanteessa kuin tilanteessa. Se oli vähän siinä, eikä siksi kovin kiinnostavaa, pohdinkin enemmän nyt mediaa.

Okei. Ensimmäinen Austin Powers tekee äärimmäisen tehokkaasti pilkkaa siitä, kuinka kylmästi esim. Bondeissa pikkukätyreitä tiputetaan alas. Elokuvan helposti kaksi parasta kohtausta, kun joku kätyri tapetaan ja sitten hypätään näyttämään kätyrin omaisia jotka elävät aivan tavallista elämää ja odottavat kyseistä kätyriä kotiin. Tämä on yksi puoli asiaa, kun elokuvassa kuolee paljon tyyppejä sankarin toimesta, jätetään suurin tyypeistä tuntemattomiksi, nimettömiksi, persoonattomiksi. Ihan vain siksi, että ei olisi resurssitehokasta jokaisen kohdalla osoittaa, että kyllä, tämäkin tyyppi nyt selvästi ansaitsi kuolemansa. Mielenkiintoistahan on, että silloinkin kun kuoleva on ansainnut kuolemansa, niin se sankari joka oikeutta jakaa ei välttämättä edes tätä tiedä.

Aina joskus elokuvassa käy niin, että eläin kuolee ikävästi. Harvoin onnettomuudessa, ellei se sitten aja juonta erikseen eteenpäin, niin kuin vaikkapa elokuvassa Uinu uinu lemmikkini. Ei, sen sijaan sen eläimen ilman mitään järkevää syytä murhaa joku pahis. Tai ehkä vain haavoittaa sitä, tai potkaisee sitä. Tämä on halvin mahdollinen keino tehdä ihmisestä paha, tämän jälkeen kuka vain on vapaata riistaa ja kuolema on oikeutettu. Kun asian tuo näin esille, se tuntuu naurettavalta, mutta keinoa ihan oikeasti käytetään. Priimaesimerkki voisi olla vaikkapa Tanssii susien kanssa, vaikka sotilaat on jo aivan paskoiksi tyypeiksi nähty, niin kuoleman ne ansaitsevat tasan siinä kohtaa kun alkavat huvin vuoksi ammuskella sitä sutta, kun on vähän kuin elokuvan nimeenkin jo päässyt.

Niin, kuoleman ansaitakseen pitää tehdä jotain hirveää. Kuten vahingoittaa eläintä. Tai yrittää vahingoittaa lasta, tämä harvemmin onnistuu. On mielenkiintoista tavallaan sekin, että esimerkiksi raiskaaminen ei yleensä ole riittävä rikos, ellei uhria ole lisäksi tapettu (tästä esimerkkinä vaikkapa Memento). Raiskaaminen johtaa lähinnä oikeussalidraamaan tai vaihtoehtoisesti psykologisiin vaivoihin. Mahdollisesti kyse on siitä, että siinä mennään jo liian raskaille vesille, eläimen vahingoittaminen on huomattavasti kevyempää. Kevyemmille vesille haluan minäkin, ja jätän nyt raiskausaiheen sikseen.

Osama Bin Laden kuoli tuossa kohta kaksi kuukautta sitten. Yhdysvaltain johdon kerrotaan tuulettaneen ja juhlineen aihetta, Obaman ensimmäinen lausahdus kaiketi oli "We did it!" Ainakin mikäli on johonkin uutiseen uskominen, jonka yleltä luin ja jonka lähteitä en muista. Useiden valtioiden johtavat tahot myös onnittelivat Yhdysvaltain johtoa tästä onnistumisesta. Yhdysvalloissa kansa kokoontui juhlimaan useisiin kaupunkeihin. Osama oli ansainnut kuolemansa. Tämä on pitkälti median ansiota, kukaan ei nähnyt Osamassa ihmistä, ei kukaan tuntenut häntä. Osama oli vihollinen, elokuvan pahis ja vieläpä pelkuri joka piileskelee luolissa uhoamassa. Sankarit tekivät voitokkaan operaation ja vihollinen tapettiin, sivullisena kuoli vaimo, jonka tämä otti ihmiskilvekseen pahan paikan tullen.

Osaman kartanosta löytyi suurehko määrä pornoa. Mielenkiintoinen seikka, kuului porno Osamalle tai ei. Eihän kenenkään pahan johtajan koneella pornoa pitäisi? Vain kavalia suunnitelmia ääriheikkojen salasanojen takana. Kun tapauksesta tehdään elokuva, jätetään porno epäilemättä esittelemättä.

Palaisiko tässä kohtaa Silmänkääntäjään? Joo, ehkä voisi. Elokuvissa kuolema pitää ansaita. Pahan tyypin on tehtävä jotain sellaista, että sankari voi toimia tämän kuoleman eteen ja yhä pitää sankaruutensa. Tämä käy kiusallisen selväksi heti, kun petaus tehdään huolimattomasti. Kun vihollisesta tuleekin ikään kuin uhri. Kun ainoa tapa, millä paha tyyppi on pahuutensa osoittanut on se, että tämä on huhujen mukaan väkivaltainen rakastajattariaan kohtaan. Tai on ylimielinen mulkku joka ei ymmärrä taikurien päälle ja haluaa kaikille näyttää kuinka on niin fiksu että tajuaa niiden taiat. No hyvä on, kyllähän tämä kyseinen pahis myös joi itsensä humalaan ja löi naista kasvoille. Eikös se nyt ansaitsisi kuoleman?

Ehkä alan vähitellen lopetella tätä merkintää. Ennen sitä haluisin vielä käsitellä lyhyesti tosin kaksi aihetta. Ensinnäkin, nykymedia näkee paljon vaivaa tehdäkseen automaattisesti oikeutettuja kuolemia. Zombit ja muut epäkuolleet, maailmanvalloittaja-avaruusolennot (mikäli ovat ihmisiä niin sitten pitää kummasti taas hieman enempi perustella), robotit ja muut sieluttomat vekkulit. Näitä saa ammuskella ja näitä ammuskellessa saa heittää vapaasti makaaberia huumoria. Tietysti elokuvantekijät haluavat näitäkin helppouksia antaa pois ja sympatiseerata taas hieman, Zombiet löytää sielun I Am Legendissa, robotit I Robotissa, hitto, jos Independence Dayn avaruusoliot olisi jotenkin sympaattisia, niin voisi antaa tyylikkäästi vain Will Smith -leffoja, mutta ei, joten sanotaan että avaruusoliot saa oman sielunsa sitten enempi District 9:ssä. Terroristeista en kyllä keksi elokuvaa, jossa niillä olisi kummoistakaan.

Toisena mielenkiintoista on se, että säännöt menee täysin uusiksi silloin kun sankari ei välttämättä olekaan niin sankari, vaan enemmänkin kostaja. Silloin pahat tyypit voidaan maalata jopa jotensakin sympaattiseen valoon, ainakin osa koston uhreista (sillä niitähän on yleensä vino pino). Ihmisiä jotka on jopa ihan hyviä tyyppejä eivätkä tehneet paljoa pahaa, mutta jotka sen yhden vääryyden päähenkilöä vastaan tekivät. Kostaminen on aina okei, vaikka tyypit olisi ihan hyviäkin tyyppejä, mutta erityisesti jos ovat ikäviä tyyppejä. Tästä hyviä esimerkkejä voisi olla vaikkapa Kick-Ass, V niin kuin Verikosto, Huuliharppukostaja, Kill Bill ja vaikkapa Lucky Number Slevin. Niin, ja voihan tässä kohtaa taas ottaa esille sen Osama Bin Ladenin.

Voisi olla jees, jos osaisimme erottaa oikean maailman ihmiset fiktiivisistä. Harmillisesti tämä taitaa olla laiha toivo, kun kuitenkin iso osa ihmisistä näyttäytyy vain ja ainoastaan median läpi.