Huomaan olevani yhä kiinnostuneempi avaruudesta. Tai ehkä, että vaikutun aivan valtavasti asioista kun liittyy avaruuteen, taiteesta kun käyttää avaruutta. Tahtoisin nähdä joskus maapallon ulkopuolelta, siis nähdä jotain, mikä on niin käsittämättömän isoa ettei sen ympäri pysty taivuttamaan ajatuksia oikein mitenkään ja silti tiedostaa että kaikki muu on vielä paljon käsittämättömämpää suuruudessaan. Se olisi jotenkin ikään kuin lopullinen näkökulma, laajin minkä pystyy ottamaan ilman että pää halkeaa.

Muutenkin olen vakuuttunut, että tähtitaivas mustana tumman sinisen sijaan olisi kauhean vaikuttava. Sen näkemiseen riittäisi täydellinen auringonpimennys, ehkä metsästän joskus sellaisen kiinni.

Sen jälkeen voin sitten lähteä avaruuteen. Jos vaikka ympäristöystävälliset turistilennot kiertoradalle olisi vielä minun tulevaisuuden sisällä. Tai avaruushissit!