Jep, tehty on.

50. runo valmistui noin puoli tuntia sitten. Se kertoo pingviineistä. Lisäilen jokusen runon tuohon oikealle lisää jahka kerkeän.

Sen verran mukavalta on tuntunut tämä päivittäin runoileminen, että luulen että voisin pyrkiä jatkamaan. Ei vie liikaa aikaa ja tekee tekstistä taas luovempaa, kun tähän asti on vähän kaikkialla tylsyny sanaterä. Laatukin on hieman parantunu kuukauden aikana, helpommaksi on tullut kirjoittaa jotain ihan kelvollisen oloista settiä suhteellisen tyhjältä pohjalta. Päätynyt olen siihen tässä myös, että jos haluan 50 runoa kokoelmaksi koota keväällä, niin ainakin 150 olisi hyvä olla olemassa. Että tuota, jatkanen siis tällä linjalla niin kauan ku jaksan osaan.

Tästä sitten asiasta toiseen. Lukitsin itseni eilen vaatehuoneeseen, oli hyvin jännittävää. Jälkeenpäin tuli mieleen, että kuinka tyhmä sitä voi ihminen olla. Tai siis, juttuhan meni näin: halusin kääntää vaatehuoneen oven kahvan osoittamaan alaspäin, että kissa ei saa hypättyä siihen tai että se ei ainakaan rämise niin paljon. Näin tein, ja sitten huomasin, että oho, käänsinpä sen myös sisäpuolelta, eihän noin pitäny. Sitten mietin, että tuo ei varmaan kovin hyvin oo aukaistavissa sisäpuolelta ny, että pitänee kääntää takaisin, kokeillaanpa. Ja kävelin sisään vaatehuoneeseen ja suljin oven perässäni...

Joo, ei saanu kahvaa käännettyä sisäpuolelta, karmi esti. Yksikseni olin kotona ja vähän paniikkireaktiona rupesin yrittämään saada ruuvaria oven ja karmin väliin et saisin painettua sen kielen auki. Hetken jälkeen totesin ettei onnistu, tajusin että joo, minulla tosissaan on kädessäni ruuvari, ja pelastin itseni ruuvaamalla sen kahvan taas irti ja kääntämällä sen. Asiaan olisi ehkä kuulunut sen sijaan onnistua pudottamaan kahva toiselta puolelta, nimittäin tämä sisäpuolen kahva oli se naaraspuoleinen jolla ei mitään yksin tee, mutta pääsin kuin pääsinkin ulos.

Eipä ehkä muuta tällä kertaa.