Olen nyt Hattulassa, isäni ja siskoni ja äitipuoleni kotona. Täällä on televisio, jännittävä kapine ja pääsen välillä taas katsomaan että mitä sieltä oikein tulee. Tämänhetkinen ohjelma on Muodin huipulle - mallien silmin. Vaikuttaisi aikalailla yhtä tyhjänpäiväiseltä realitylta kuin reality aina, mutta tässä on jännä kuriositeetti: malleja haastatellaan läpi ohjelman mallitilanteen ulkopuolella. Niiden päällä on silloin epäistuvat vaatteet, löysää ja ryppyjä. Hiuksensa näyttävät pöyhityiltä, ja väittäisin, että nämä on meikattu näyttämään siltä että niitä ei ole meikattu. Epäpuhtauksia ihossa, tummia silmänalusia. Tämä on katsokaas kulissien takana, tämä on todellisuutta, realityä(/a?).

Aiemmin teeveetäti kehotti polttamaan sokerimassan huolella mustaksi, että piparkakkutalo pysyisi paremmin koossa. Mieleen hyppäsi elävästi lapsuus, kuinka kamalalta liitoskohdat maistui. Olin jo ehtinyt epäilemään lapsuusmuistoja, me kun ei vuosiin ole käytetty poltettua sokeria kiinnitykseen, vaan semmoista kivaa valkoista tai pinkkiä joka oikeasti maistuu hyvälle. Kuvan näkeminen toi hyvin vahvasti muiston, kauheaa kauheaa.

Sunnuntaina tulee subleffana Ihmeneloset kakkonen, se missä on hopeasurffari. Elokuva on hirvein sarjakuvaelokuva mitä olen ikinä nähnyt, aivan kevyesti ja helposti. Suosittelen välttämään.