Hyvä on, ehkä joku minun blogiani lukee, mutta ilman kommentteja sitä ei voi tietää...

Minä olen nyt hyvällä päällä, vaikka päivä oli pitkälle iltaan tylsä, ja töissäkään ei tapahtunut mitään (mikä tosin on hyvä, koska yleensä kun tapahtuu, paikalle tulee joko ambulanssi tai joskus harvemmin palo- tai poliisiauto, tai sitten minä vaan olen stressaantunut sen jälkeen...)

Lause katkesi, se oli liian pitkä ja vaikea. Yritetään uudestaan, minä olen nyt hyvällä päällä. Oikeastaan oikein hyvällä, tuntuu mukavalta, kehitin suunnitelman uutta kirjaa varten (tuskin se valmistuu, mutta ei se haittaa) enkä malttaisi siirtää eteenpäin hahmoni kehitystä. Mutta sen pitää antaa vielä muhia hetki, pohtia asioita.

Tänä yönä minä en nuku, mutta ainakin makaan hymyillen.

Minä tiedän milloin olen rakastunut, ja nyt olen ollut jo monta kuukautta. Se tekee elämän mukavaksi, valtavan kivaksi.

Minä eksyn aiheesta koko ajan, mutta ehkä se johtuu siitä että minulla ei ole aihetta.

Minulla soi taustalle Eppu Normaali, ja huomaan ymmärtäväni sitä paremmin nyt, kun en ole enää ihan niin lapsi. Vähän niin kuin The joulukalenteria televisiosta. Tai poliittisia ohjelmia.

Minä nautin elämästä, ja vaikka ulkona on pimeää niin tuntuu valoisalta.

Kunpa tuntuisi tältä vielä aamulla.

Hymyilkää, ei siksi että jossain piileskelisi paparazzit kameroineen, vaan siksi kun hymyily vaan on kivaa.

Huomenna aion kommentoida muutamaa blogia, luultavammin en tee sitä kuitenkaan, ja pyydän jo nyt anteeksi lupauksen rikkomisesta.

Ydinvoimanalle saattaisi näyttää osapuilleen tältä1140186.jpg

Minä painun nukkumaan. Hyvää yötä.

Matti