Jokainen tarina loppuu joskus.

Minä lopetin kävelemisen pian Tampereen jäätyä taakse, 70 kilometriä jätti niin valtavan rakon jalkaan, että oli pakko pitää pari viikkoa taukoa, ja kun tavoitteita ei enää ollut, ei tullut käveltyä. Minun blogini kuoli harrastuksen myötä.

Minä elän (jälleen) uutta elämää nyt, ja kahdesta toisen voi herättää henkiin, aloittaa uuden tarinan edellisen loputtua. On täysin tiedettyä, ettei kukaan minun blogiani lue, mutta nykyään yksi ainakin, ja miksi siis en jatkaisi?

Kävellä en enää jaksaisi.

Minä aion nyt kirjoittaa tänne jatkossakin, ja seuraavalla kerralla jotain asiaakin, tämä on vain väli-ilmoitus.


Minä olen rakastunut, se tuskin kiinnostaa ketään yleisesti, mutta ehkä sitä yhtä.