Kauhajoella tapahtui tiistaina ikäviä asioita. Täytyy olla hyvin oljilla täytetty pää, jos ei tätä jo tietäisi, ja osaisi lisätietojakin kertoa, siksi minä en syvenny niihin.

Vielä eilen tuskailin, kun en edelleenkään ole tehnyt Mediakasvatuksen läksyjä, en itse asiassa vielä edellisiäkään, kun satuin menemään sähköpostiin, ja huomasin tehtävän muuttuneen. Hienoa, nythän minä olen tehnyt läksyt.

Oma median vertailuni on ollut vähäistä, olen käyttänyt vain samoja kahta mediakanavaa, joista ennenkin kaiken tietoni olen hankkinut. Näistä vähemmin käytetty on ylen nettiuutiset, joista ajoittain luen kaikki uutiset. Niin tein nyttenkin. Enemmän käytetty on keskustelufoorumi Risingshadow, joka periaatteessa käsittelee kirjallisuutta, mutta joka on suhteellisen hyvä uutislähde, mikäli osaa lukea viestejä kriittisesti.

Luonnollisesti keskustelu internetistä on ollut foorumilla vahvana esillä. Keskustelijat ovat kuitenkin kaikki sellaisia ihmisiä, jotka ovat osa vähintään yhtä (yleensä useampaa) nettiyhteisöä, ja siksi rinnastuvat tähänkin tapaukseen, kun joku keksii syyttää internettiä mediassa. Internetissä on tuhansia vihasivustoja, ehkä hämmentävin uutisotsikko pitkään aikaan. Ei kai se uutta tietoa ole? Internetissähän on miljoonia pornosivustoja, ja vaikka mitä muuta, totta hitossa sinne vihaa väliin mahtuu, ja paljonkin.

Jotkut kuitenkin laajentavat vähän turhan helposti tämän tarkoittamaan internetin jonkinasteista pahuutta, mihin itse tarttuisin. Henkilökohtaisella kokemuksella voin vakuuttaa, että nettiyhteisöt tekevät huomattavan paljon työtä myös toiseen suuntaan. Paljon olen nähnyt ihmisten kasvavan sosiaaliseksi siten, että ovat ensin uskaltautuneet nettipersoonina toisiin samankaltaisiin tutustumaan, ja sitten siirtymään tosielämän tapaamisiin. Tällaista on tapahtunut jopa omallakin kohdallani jossain määrin, ja nykyinen kihlattunikin on peräisin internetistä.


Toinen huomio, mistä ei vielä ole keskusteltu, mutta mitä odotan, on koulutusmuoto. Jokelan tapauksen jälkeen moni keksi syyttää luokatonta lukiota pahasta, mikä samaisella keskustelufoorumilla herätti kanssa suhteellisen paljon keskustelua. Tasaisesti luokattoman lukion käyneet ovat todenneet sen paremmaksi kuin yläasteen, ja huomiotta heräsi siihen, että sai luoda itse kaveriporukkaa, eikä ollut sidottu samaan luokkaan, mikä saattaa hyvinkin pahan tilanteen aiheuttaa.

Jos Kauhajoen koulua pitäisi verrata lukioon, taitaisi mennä lähemmäs luokallista, kuin luokatonta.


Noniin, mielenkiintoista on tämäkin. Mediassa etsitään toistuvasti ja tasaisesti syyllistä. Eri tiedonvälittäjät ja keskustelijat tuntuvat kilpailevan siitä, kuka saa ensimmäisenä osoitettua oikeata kohdetta. Huono terveydenhuolto, liian vähän rahaa asiaan x (lähinnä samaiseen terveydenhuoltoon), huono sisäministeri, kykenemättömät poliisit. Kaikki tahtovat jonkun jota syyttää, vaikka haastateltava asiantuntija toisensa perään sanoo, että kyseessä on enemmän monien tekijöiden summa. Tuntuu oudolta.

Jossain määrin voidaan sanoa, että uutismediassakin on syytettävää. Vaikka kuinka sanottaisiin, että mieleltään sairas on mieleltään sairas, ja olisi tehnyt jotain kuitenkin, niin kyllä minusta näyttää siltä, kuin tämänkertainen nuorukainen olisi hyvinkin suoraan kopioinut edellistä.

Tästä päästään otsikkoon. Kaikkiin vaivoihin ei enää lääkkeet auta, tai ehkä kyse onkin vain siitä, ettei niitä tarvitsevat niitä käytä. Joka tapauksessa, kun lääkkeetkään ei enää, niin pitää etsiä apua seuraavasta paikasta, mikä voi olla vaikkapa media eri muodoissaan, ja ajaudutaan riippuvaiseksi siitä, kunnes lopulta median valta on... jos ei täydellinen, niin liiallinen. Ajatus on hankala selitettäväksi, mutta tarkoitan lähinnä sitä, että ihmiset ajautuvat mediaan niin paljon, että menettävät vähitellen kykyään suodattaa. Ja kun median joukossa on kaiken näköistä internetin ansiosta, voi tämä olla hyvinkin vaarallista.


Lopuksi tahtoisin vielä lisätä toisen käden tietoa, kuulin koulusta, jossa poltettiin kynttilöitä. Kynttilöiden lukumäärä oli surmansa saaneiden lukumäärä miinus yksi. Tämä johtui siitä, että kyseisessä koulussa ei murhaajalle kynttilää sytytetä.

Tämäkö on sitä kouluissa käytävää keskustelua mitä toivotaan? Minä en ainakaan toivo, ja tuskin ne ylimmät päättäjätkään ihan tätä hakivat.


Joskus minua pelottaa ne suunnat, mihin hteiskunta on menossa.