Noniin, mainittakoon ensimmäiseksi, että minä olen piruuntunut. Nyt minä en aio ylistää nykyteknologiaa, nyt minun tekisi mieli rypistää firefox kasaan, ja heittää lattialle. Dramaattisesti.

Kirjoitin reilun puolen tunnin ajan merkintää, johon olin jopa suhteellisen tyytyväinen, kunnes firefox sammui (klikkasinko minä sen kiinni, en ole varma) ja teksti katosi ikuisiksi ajoiksi bittiavaruuteen. Siispä kirjoittamaan uutta.

Vaikkakin on myös sanottava, että olin jo siihen mennessä ärsyyntynyt microsoftiin ja sen uusiin tuuliin.

Kuten tunnettua, microsoft on kauan osannut pakottaa ihmisiä käyttämään tuotteitaan. Windows-pohjaiset koneet jyrää, ja niiden mukana tulee microsoftin selain niin lujasti sisäänrakennettuna, että siitä ei voi päästä eroon, sekä microsoftin office-paketti. Avoimien lähteiden kehittäjät ovat taistelleet hienosti vastaan, ja ihan hinnan vuoksi on minullakin koneellani openoffice-paketti.

Ja mitä microsoft tekee? Julkaisee uuden officepaketin täysin uusilla tiedostoformaateilla, niin että sen enempää openoffice, kuin vanhat microsoft officetkaan ei pääse oletustiedostomuodoilla tallennettuihin tiedostoihin käsiksi. Mikä parasta, jos on uusi office kokeiluajalla, ja aika loppuu, voi vielä lukea jo kirjoittamiaan tiedostoja, mutta ei edes kopioida ja liittää niiden sisältöä eteenpäin. On siis pakko ostaa office 2007.

Miten tämä liittyy tähän aiheeseen? Viimeisen luennon muistiinpanot, ne ovat muodossa pptx. Kuulostaa minun korvaani kovin office 2007:ltä, mikä luonnostaan tarkoittaa, että en voi niitä lukea (en, koska poistin kokonaan kyseisen paketin kun en sitä enää voinut käyttääkään, ei tullut tällainen skenaario mieleen ei)..

Ja nyt, rauhoitun, ja yritän muistin mukaan palata siihen, mikä edellisen merkinnän aihe oli.



Ja luentosarja loppui.

Tänään oli viimeinen luento, ja kivaa oli. Enimmäkseen ainakin. Minusta on mielenkiintoista, miten heti julkaistuani mediavaltaa sivuavan merkinnän, sitä käsitellään luennolla, ainakin vähän... Enemmänkin minun puolesta olisi saanut, sillä valtaa minä haluaisin tutkia, mutta aika ei tietenkään riittänyt.. Oikeastaan, taidankin listata enemmänkin asioita, mitä olisin kaivannut luennoilta, ja toisaalta itseltäni tähän kurssiin liittyen.

Enemmän konkreettisia keinoja mediakasvatukseen. Niitä olisi tehnyt mieli nähdä enemmänkin, mutta toisaalta, johdatuskurssin on johdatuskurssi. Toisaalta olisin kaivannut enempi tietoa blogin arviointiperiaatteista jo kurssin aluksi, eikä vasta tänään, enhän minä ole termejä käyttänyt, vain pohtinut asioita, pitäisikö paikkailla näin lopuksi?

Itseltäni ennen kaikkea olisin sitten kaivannut enemmän osallistumista luentojen ulkopuolella. Tähän mennessä yksi kurssilainen on kommentoinut minun blogia, varmaan enempikin olisi, jos itse olisin kommentoinut, tai edes vastannut siihen yhteen kommenttiin. Moodle-keskusteluita en ole seurannut sitten yhtään.

Kurssi on ollut kivaa, ja olen oppinut vähän uutta mediasta ja internetistä ja kopiointioikeuksista, ja ehkä jopa vähän kasvatuksestakin (tosin lähinnä median suhteen, mutta eikös se ole tarkoituskin?). Hyvää keskustelua jopa syntynyt luennoilla, vaikka ei voi kuin miettiä, että mahtaa olla ollut harmittavaa seurata chatti-puolella nyökkäilevää luennoitsijaa ilman mitään ääntä.

Noniin, viimeiseksi minun piti repäistä, ja palata tämänpäiväiseen luentoon, ja huomauttaa oikein termien kanssa jotain sen sisällöstä. Olisinkin näin toiminut, ilman aiemmin mainittua office-ongelmaa, ja nyt teen jotain hyvin epävakuuttavaa, palaan luentoon silti, mutta vajavaisin termein.

Neljä heimoa esiteltiin tänään, oli kriittinen, ja kasvatuksellinen, ja kulttuurillinen, ja suojelevainen. Kysyttiin kuka kuuluu mihinkin, ja viitatakin piti, enkä minä viitannut mihinkään. Tällainen luokittelu on suhteellisen harhaanjohtavaa, enkä minä lukitsisi itseäni yhteenkään, vaan ottaisin ennemmin kaikista sopivasti, liikaa painottamatta. Ehkäpä minun olisi vain pitänyt ottaa enempi leikkimielellä kysymys.

Ja sitten tahdon tarttua vielä hetkeksi luennolla käytyyn liian lyhyeen keskusteluun sukupolvien välisestä erosta. Luulen, että äksät ja hymiöt oli huono esimerkki taistelusta vanhempaa sukupolvea vastaan, se otettiin liian konkreettisesti. Syvennän ajatusta nyt.

Vanhemmille nauretaan, kun he käyttävät hymiöitä, vaikka he käyttäisivät niitä yhtä luontevasti kuin nuoret. Toisaalta, vanhemmille nauretaan, kun he mesettävät, tai käyttävät facebookia. Ja erityisesti hauskaa on se, kuinka me nuoret saamme aina auttaa vanhempia ihan perustietokonejuttujen kanssa, hekotellaan, kun ei vanhempi sukupolvi osaa tietoturvasta huolehtia. Ja mummut ne ei ainakaan voisi mitenkään oppia internetin käyttöä, eivätkä edes halua.

Tämä oli provosointia, nyt voimme rauhoittua miettimään, miksi isovanhemmat eivät välttämättä halua opetella korkeamman teknologian käyttöä. Uskaltaisin väittää, että suuri osa siitä johtuu ihan siitä, kuinka lapset ja lapsenlapset vakuuttavat, että se on vaikeaa. Mummohan juuri ja juuri osaa käyttää videokonetta, ei sen korkeampi onnistu.

Paitsi että sähköpostin käyttö oikeasti on helpompaa, kuin videokoneen. Kaukosäädin on täynnä pieniä nappeja, joilla ei tee mitään, ja pienempää tekstiä, joka ei kerro mitään. Siinä missä tietokoneessa on virtakytkin, kirjaimet, ja hiiri. Kyllä mummot osaisi, jos niille vain vaivautuisi opettamaan.

Ja vanhemmatkin, ei nekään ihan urveloita ole. Jos niille kertoo, että tämä on facebook, ja sinne saa kuvia näin, niin kyllä ne sen osaa toistaa (etenkin jos muistamista auttavat jonkinnäköiset perustaidot tietokoneen kanssa).


Noniin, minä olen ehkä vuodattanut tarpeeksi tällä kertaa taas. Nähdään ehkä, tai sitten ei, tai ei ainakaan tunnisteta. Nyt kopioin tämän tekstin vuodatukseen, ja yritän uudelleen (monen kerran pohjalta viisastuneena, kannattaisi kirjoittaa kaikki ensin muistioon, ja kopioida sieltä viestikenttään, internet ei ole luotettava).

Moikka

Ps. Otsikko ei ole pilkalla, se vaan kuulosti mukavalta. Tässä linkki, näitä sanoja sopii miettiä.