Minä löysin linkin piirettyyn. Kaikkihan ovat nähneet lumiukon? Tulee joka joulu (aina vuodesta -89 tai jotain sinne päin), poika ja lumiukko lentävät viattomina, lopulta ukko sulaa. Asiaa hämmästellään suhteellisen harvoin, miksi lapsille tahdotaan näyttää joulun sanomaa tällaisen kautta, kaikki on katoavaa ja ilo loppuu kuitenkin?

Ilmeisesti kyseessä on piirtäjäkirjailijan tyyli enemmänkin. Linkki jonka sain, oli seuraavaan elokuvasovitukseen hänen piirtämästä ja kirjoittamasta kirjastaan, When the wind blows. Tämä ei ole lapsille, vaikka piirustustyyli on täysin samanlainen.

Tässä elokuvassa riemua kestää vain hetken, päähenkilöt ovat höpsöjä loppuun asti, mutta kuten jossain Guardianin kritiikissä osuvasti sanottiin, kuolee nauru kurkkuihin kauan ennen loppua.

Tämä teos kertoo ydinsodasta, kolmannesta maailmansodasta brittein saarilla, ja eläkeläispariskunnasta jotka siihen yrittävät valmistautua. Kumpikaan ei täysin ymmärrä mistä on kyse, tietävät vain ennenkin selvinneensä pommituksesta, ja hieman huvittuneena seuraavat opasvihkosen ohjeita maalatessaan ikkunoita valkoiseksi ja pukeutuessaan paperipusseihin.

Suunnilleen puolivälissä elokuvaa pamahtaa, ja siitä eteenpäin päästään katsomaan, kuinka vanhukset hitaasti kituvat kuolemaan tajuamatta mistä on kyse, luottaen siihen että kaikki menee vielä hyvin, kun kerran on valtion ohjeita noudatettu.

Tämä on valtaa puhtaimmillaan, tällaista elokuvaa ei voi katsoa pysähtymättä ajattelemaan. Kritiikki voi kohdistua valtioon, joka on täysin voimaton ja antaa turhia ohjeita, tai sitten suoraan sotaan.

Aihe oli toki ajankohtaisempi elokuvan ilmestymisvuonna joskus 80-luvulla, kun kylmä sota oikeasti oli vahvasti päällä. Silloin myös telkassa näytettiin piirettyjä ohjeineen pöydän alle suojautumisesta, joille nykypäivänä nauretaan yhä. Tämä elokuva näyttää, miten suuri lohtu se on, jos sattuukin jäämään henkiin.

Mikäli joku on kiinnostunut näkemään kyseisen pätkän, on tässä linkki youtubeen. En suosittele liian heikkohermoiselle:

When the wind blows