Tänä aamuna heräsimme kellon mukaan, pakkailimme ja hengailimme. Saattamaan tyttöä juna-asemalle, paitsi että sen koulutyö jäi kotiin. Siispä hyvästelin hänet, ja palasin hakemaan työn  (ja korjasin eilisyön merkintää)... Sitten lähdin omin tein yliopistolle palauttamaan työn, ja oli hyvä mieli, kun oli saanut auttaa toista.

Seuraavaksi junalla Toijalaan, ja oli törkeän kallista (yli vitonen!). Emlille, ja hengaamaan. Sillä oli nakkikeittoa pakastimessa, ja hyvälle maistui. Sitten hengattiin ja datailtiin ja juteltiin ja minä askartelin, ja sain askarteluni hyvään vaiheeseen ja oli hyvä olla. Sitten lisää datailtiin ja hengailtiin ja juteltiin, kunnes lopulta lähdimme juna-asemalle, ehdimme juuri kun juna tuli, ja piilouduin suoraan vessaan, tasoittaakseni  junakuluja (aika hermostuttava kokemus, mutta onnistui kyllä).

Tampereella ehdin taas minuutilleen bussiin, ja kuski tervehti kovaan ääneen, ja lähtiessä bussista jopa huikkasi perään, että moimoi. Suloinen. Pääsin kotiin, löysin kuoren oven edestä, ja totesin sen olevan ilmoitus veronpalautuksesta, Nordea antaa satasen kun vain haen. Fiilis yhä hyvä.

Ja pidän ihmisistä, ja synttärimiittiajatus kuulostaa aika kivalta. Loistoa.