Tänään tunsin itseni toiseksi ihmiseksi. Laskin matematiikkaa kuten olin luvannut, mutta se ei oikein luonnistunut. Vaikka miten yritin selvitä tehtävistä, vastaus oli aina 23. Yritin tehdä tahallani huolimattomuusvirheitä, mutta numero ei antanut periksi, ilmestyi vain silmieni eteen kummittelemaan.

Luovuin siis matematiikasta ja aloin opiskella esperantoa. Sain Vehkankin oppimaan sitä kiertoteitse, ovelasti yhteispäiväkirjassamme. Mutta minähän olenkin Taikuri, joten osaan huiputtaa kaikkia. Tämä blogimerkintäkin on pelkkä illuusio.

Ruokaa en ole laittanut. Saa nähdä jaksanko laittakaan, keittiöön on täältä pitkä matka.

Tänään luin supersankareista ja jättimäisistä mukeista. Veljellänikin, tai isälläni, tai äidilläni on yksi. Muistaakseni minulla oli kaksi mutta ei sitten ollutkaan, ainakaan tällä puolella todellisuutta.

En oikein tunne oloani omaksi itsekseni, ihan kuin joku muu kirjoittaisi sormieni kautta. Ehkä se johtuu muutoksesta. Olen löytämässä taas itseni, mutta koska minä on ollut niin pitkään poissa, en aluksi tunnista sitä?

Otan asiasta selvää.