Minä ihmettelen paljon ihmisiä. Mietin miksi he toimivat niin kuin toimivat, mikseivät kyseenalaista enemmän, miksi tekevät niin paljon sääntöjä ja määräilevät ja tottelevat. Kaiken tämän keskellä minä sitten ajoittain tajuan, että joku miettii minusta ihan vastaavia ajatuksia, että minä en olekaan muille toiminnaltani selvyys niin kuin olen itselleni. Tänään kävi näin, ja pääni rupesi pyörimään ajatuksia mitä haluaisin ihmisten tietävän. Jotta ymmärtäisitte, sillä mikään ei ole niin harmi kuin se harmi, joka väärinymmärryksestä syntyy.

Minä olen vapaakasvatettu. Se ei tarkoita ettäkö vanhemmillani olisi ollut löyhä moraali, ettäkö he eivät olisi välittäneet minusta, ettäkö olisivat laiskoja. Se on vain erilainen kasvatusmalli ja toisaalta vaatii kasvattajalta yhtä paljon kuin muutkin kasvatusmenetelmät. Käytännössä se tarkoittaa tätä: minulle ei ole koskaan annettu sääntöjä. Minua ei koskaan ole kielletty tekemästä mitään. Sen sijaan minulle on kerrottu ja minun on annettu kokea seurauksia ja minua on lapsesta asti ohjattu tietynlaiseen ainamoraaliseen toimintaan.

Se tarkoittaa tätä. Minua ei kielletä lyömästä, mutta kun lyön, tulee heti kysymys: Miksi teit noin? Huomatkaa, se tarkoittaa että kasvattaja on koko ajan lähellä ja valmis kyseenalaistamaan. Ja kyseenalaistus toimii, jos syytä ei löydy ei sitä tule tehtyä uudestaan ja toisaalta jotain voi oppia siitäkin kun toinen lyö takaisin. Sehän sattuu.

Se tarkoittaa tätä. Kun kohtaan uuden säännön, minä perusoletuksena noudatan sitä, sillä ehkä säännöntekijä on tiennyt mitä tekee. Samalla alkaa kuitenkin heti alusta lähtien kyseenalaistaminen, miksi sääntö on siinä? Ja sitten asiaa mietitään ja jos miettimällä ei mitään syytä sille keksi, vaan rikkomisesta näyttäisi löytyvän etuja, niin sitten kokeillaan. Tämän jälkeen voi huomata miksi sääntö on siinä, tai sitten ei huomaa ja sääntö siis tuntuu turhalta. Jos ei seurausta tule, niin mikä sen säännön idea on?

Se tarkoittaa tätä. Minun pitää saada vanhemman nimi paperiin ja minä soitan vanhemmalle. Kirjoita vain se sanoo, ja minä kirjoitan. Toisen nimeä ei saisi, mutta eihän kukaan sitä tarkista ja minä tiedän, että se on nimen haltijalle okei. Sääntöä ei noudateta, vaan asiat hoidetaan tehokkaammin. Siksi minä myös pärjään elämässä hyvin, koska jätän säännöt ja pohdin seurauksia, on tehokkuus hyvä ja toisaalta menen reittejä joita ei ole ajateltu mentävän.

Se tarkoittaa tätä. Velvollisuusetiikan ja seurausetiikan kilpaillessa homma on selvä. Seurauksiahan minä olen aina laskenut ja testannut ja mitannut, niistä minulla on kokemusta. Velvollisuuksia minä en ole ottanut omakseni, teen osani kyllä koska silloin teen hyvää muille ja se on hyvä, mutta en tee sitä koska se on velvollisuus, vaan koska se on hyvä. Hieman kuin lyömisessä, en lyö koska ei tunnu kivalta tulla lyödyksi. Tiskaan toisen astiat, koska on kivaa kun joku joskus tiskaa minun astiani.

Se tarkoittaa tätä. Sellaisia nappeja joista ei tiedä mitä ne tekee ei saa painaa. Minua ei saa päästää nappien lähelle. Ystäväni oppivat lukion aikana olemaan varuilla sellaisissa tilanteissa. Uteliaisuus on valtava ja sääntö ei vahva, se johtaa nopeasti napin painamiseen kun ei sellaisesta suoranaisesti huonojakaan kokemuksia ole. Kyllähän minä sen yhden junan hälytyksen päälle sain, mutta se oli hetkessä kadonnut eikä mitään ikävää tapahtunut. Ihan hauskaa.

Se tarkoittaa tätä. Minulle kerrotaan kuka antaa tehtävän täällä ja ketä totellaan. Sitten saan sen tehtävän ja kysyn miksi näin tehdään? Minä en käynyt armeijaa, mikä on ehkä hyvä. Joko minä olisin hajonnut ihmisenä täydellisesti, tai sitten minä olisin vain joutunut siirtymään pois armeijasta kyseenalaistettuani liikaa. Tai sitten olisin viettänyt elämäni kurjimmat ajat kun aina rangaistaan jostain mikä on juurrettu luontooni syvemmälle kuin mikään. Päättäjän sana on ehkä laki, mutta lain rikkomisestakaan seuraukset ei aina ole enemmän huonot kuin hyvät. Minä varastaisin apteekista sen lääkkeen, jos vaimo tai lapsi elääkseen tarvitsisi.

Se tarkoittaa tätä. Minulle tilanne jossa jokin heitetään pois, koska sitä ei ole saatu myytyä ja sen antaminen olisi tappiollista on mahdoton. Minä keräisin kaikki vielä ihan hyvät tuotteet ja veisin ne kotiini, jos minun niitä pois heittää käskettäisiin. En myöskään usko vanhentumispäivämääriin, minä katson maitopurkin sisään ja haistan ja varovasti maistan, vaikka päiväyksestä olisi viikko ja minä juon, jos ei siinä maussakaan edes mitään ilmennyt.

Se tarkoittaa tätä. Minä lasken seurauksia. Koko ajan. Kun pohdin ihmisiä, pohdin miten he toimivat erilaisissa tilanteissa. Minä katson asioita toisten näkökulmista sillä se on pakko, muuten en tuntisi ketään. Siksi minä olen hyvä näkemään toisten näkökulmista ja sitäkin olen kovasti miettinyt, miksi se joillekin on niin vaikeaa. Se auttaa minua hyväksymään asioita ja toimintatapoja ja ajattelumalleja joita en itse voisi koskaan noudattaa.

Tarkoittaako se tätä? Minä olen paininut poikkeavan ja oudon muistini kanssa jo vuosia. 2003 kirjoitin aiheesta runon joka on sittemmin mahdollisesti kadonnut - onkohan? Täytyy etsiä - lyhyesti sanottuna minä en muista. Minä en muista mitä tein vuonna 2000, en muista sen aikaisia luokkalaisia, minä en muista missä kuljin ja. Minä en muista mitä tein 2006. Se on hämärässä ja harmaata, minä tiedän täyttäneeni 18, tiedän että oli vanhain tanssit. Minä muistan toisen parin naurahduksen jonkin tanssin jonkin virheen kohdalla. Muistan äidin todenneen että tämän parin kanssa tanssin vapautuneemmin. Se vanhaintansseista. Ei muuta.

Johtuuko se tavastani nähdä maailma seurauksina? Monilla menneillä asioilla ei ole enää seurauksia, ei sillä mitä sanottiin kaksi vuotta sitten ole paljon mitään nykypäivään. Muistan hyvin vähän, mutta johtuuko se tästä? Minä en muista ihmisiä, mutta eihän niitä ihmisiä enää ole jotka tunsin, kun tunnen ihmiset tietyissä tilanteissa toimivina. Tämä ajatus tuli vasta tänään eikä koskaan ennen, olen siitä innoissani niin kuin aina keksiessäni mielikuvituksellisen selityksen käsittämättömälle muistilleni. Sitä täytyy pohtia lisää.

Minä olen Matti. Vasemmistolainen humanisti, pasifisti, idealisti, taiteilija, pluralisti, aavistuksen anarkisti (mutta siinä hyvässä merkityksessä, en riko sääntöjä rikkomisen vuoksi vaan silloin ja siksi kun ne on turhia), epäuskovainen, moninäkökulmainen, ekologinen ja toisaalta laiska säännönkiertäjä ja olosuhteiden hyväksikäyttäjä. Tärkeää on vapaus ja kauneus ja rakkaus, mutta totuus useinkaan ei, luottamus kyllä, uskokin sitä myöten, mutta myös kyseenalaistaminen. Ja sitten kun joskus olen perheenisä, sitten minä olen myös vapaakasvattaja.

Lukekaa viimeinen kappale huolella, sillä se on kaikki totta. Mutta lukekaa se vain kaikkien aiempien kappaleiden läpi sillä ne selittävät ja antavat sävyn. Minä olen nyt kirjoittanut tätä tunnin, herätys on aamulla pian, mutta minä en voinut nukkua ennen kuin saan nämä ajatukset talletettua, sillä pelkään ne hetken päästä taas unohtavani. Minussa on moneksi, mutta sille joka on minut arvoituksekseen ottanut toivon tällä antavani hieman rauhaa. Minulta saa ja minulta pitää kysyä, sillä ajatteleminen tuo minullekin rauhaa.

Ah, ja minä olen myös vapaa ;).