On melkeinpä huvittavaa kuinka toivoton tapaus olen ajoittain.

 

Syitä älä jää etsimään, vaan ota asiat vastaan sellaisina kuin ne on. Lahjahevosenkaan suuhun kuuleman mukaan ei pitäisi katsella ja korkeilla paikoilla istuminen on mukavampaa silmät kiinni.

Istu ja naura ja laula ja hymyile maailmalle tai löydä viisaus hiljaisuudessa ja kerro se ilman sanoja seuraavalle. Sinulla on siihen kyky siinä missä kaikilla muillakin.

Yhäkö sanot ettet ymmärrä syytä?

 

Vietin eilisen yön kirjoittaen hassuja yksäreitä kun piti nukkua. Osaan niistä sain jopa vastauksen seuraavana päivänä ja se oli kivaa mukavaa : )

 

Tänään mietin taas erilaisia asioita, sekin oli mukavaa. Ihmisiä jotka saavat minut pohtimaan kasvatusta ja vanhusten oloja <3

 

Ja jotta olisi mahdollisimman sekava viesti, niin annan tähän lyhyen arvion Kirjasta (minä luin kirjan!)

 

Christopher Priest: The Prestige

Moni on kuullut elokuvasta ja kaikki nähneet kehuvat. Vaan ken on kuullut kirjasta? Ei kovin moni. Teosta ei ole suomennettu lainkaan, eikä sitä saa edes suurimmasta osasta kirjastoja, oman kappaleeni sain Soulin avulla Helmet-kirjastoista. Siellä sitä on jopa kai kaksi kopiota tarjolla sentään.

Teos kertoo taikureista, erityisesti kahdesta kilpailevasta taikurista, Alfred Bordenista sekä Rupert Angierista, jotka eksyvät kahakoimaan jo nuorina ja taistelevat elämänsä läpi toistensa esityksiä tuhoten ja paremmaksi pistäen. Juoni on lyhykäisyydessään seuraava: Taikuri sabotoi toista taikuria. Toinen taikuri sabotoi takaisin. Toinen taikuri tekee tempun johon toinen ei pysty. Toinen kehittää keinon tehdä saman. Sukupolvia myöhemmin jälkeläiset on yhä riidoissa keskenään.

Mutta tiivistelmä ei ehkä anna oikeutta kirjan nerokkuudelle. Sen voisi sanoa olevan osiksi scifiä, osin kauhua, osin fantasiaa (uuskummaa), osin  historiallinen romaani (osin vaihtoehtohistoriallinen). Historiallinen siinä mielessä että se antaa realistisen katsauksen taikurin maailmaan ja elämään 1800-1900 luvun vaihteessa, vaihtoehtohistoriallinen siinä mielessä että Nikolai Tesla luo jotain mitä ei oikeassa maailmassa. Kauhua, scifiä ja fantasiaa en selitä, sillä se olisi spoileri.

Kirja on esitetty usean päiväkirjan ja muistiinpanonipun kautta niin, että ensin alustuksena on nykypäivän jälkeläisen tarinaa, sitten tulee Bordenin päiväkirja, sitten toisen nykypäivän jälkeläisen tarinaa välilukuna, sitten Angier, ja lopulta molempien nykypäivän jälkeläisten tarina. Samoja asioita kerrotaan  yhä uudestaan, mutta niihin kasvaa yhä lisää syvyyttä ja puolia, asioiden oikeita laitoja ei saada selville kun kaksi miestä kertovat eri asiat päiväkirjoissaan, toisaalta, mitä pidemmälle on lukenut sen enemmän kirjaa kahlaa edestakaisin löytääkseen miten toinen tilanteen kuvasi.

Selväksi käy, että kumpikaan päähenkilöistä ei ole tarinan hyvä tyyppi, tai sen enempää pahakaan. Taikurit ovat kovin inhimillisiä, ja pitävät molemmat itseään samaan aikaan syyllisenä kuin myös puolustelevat tekojaan ja syyttävät toista. Oikeastaan kirjassa hienointa ja kauheinta on se miten paljon jää avoimeksi.

Minä olen ehkä liian väsynyt arvostelemaan kirjaa, mutta sanon sen verran. Jos olet kiinnostunut taikureista, tai jos haet hyvää jännitystä, tai jos haluat aivot solmuun, tai varmaankin jos pidit elokuvasta, suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän kirjan. Aivan loistava, vaikkakin ylimääräistä plussaa se saattoi saada jo siitäkin että en hetkeen ole mitään lukenut.