Oikeastaan minun pitäisi nukkua juuri nyt. Silmät eivät pysy auki ja väsymys rikkoo mielen säikeitä vähän kuin siimaleikkurilla hämähäkin seittejä silpoisi. Mutta... Tuli vain ehkä sellainen olo.

Tämä osuus on ilmoitusluontoista. Ensi viikonloppuna menen käymään Hämeessä, mutta muuten en tule matkaamaan hetkeen minnekään Tampereelta. Minulla ei nimittäin ole rahaa, ei alkujaankaan. Ruokaan kyllä, mutta siihen se jää, kaikki muu pitää jättää ostamatta. Tätä jatkuu vielä toukokuun.

Noniin, minä tulin tänään Helsingistä kotiin. Olin siellä myös viikko sitten. Tässä vaiheessa ei enää tarvi ihmetellä rahattomuutta, erityisesti vantaalle reissaaminen on aika jännää hupia kun 4 euroa aina suuntaan tulee lisäkustannusta hui. Mutta vaikka rahat lopulta menivätkin, niin ei se minua haittaa, rahattomuus on ihan hauskaa ja viikonloppu oli sentään kiva.

Mitä jäi käteen? Noh, perjantaina tutuistuin uuteen yhtyeeseen nimeltä Moore (osin jopa tutustumisenarvoinen vaikka toisin osin pahasti rikkoi tärykalvoja) ja pääsin viettämään aikaa kuuden mukavan ihmisen kanssa (joskin ei kerrallaan, yksi niistä katosi ennen kuin toinen ilmaantui). Toisaalta, sain isän syntymäpäivälahjan myös valmiiksi omalta osaltani, ja nyt voin antaa sen Kallen viimeisteltäväksi (mikä temppuna on aika törkeä tosin, hyyvin vähän aikaa jätin nyt).

Käsiin jäi myös kazoo, niin surullista kuin se onkin, minä olen viisi vuotta jo sellaisen hankkimisesta haaveillut. Se maksoi kolme euroa, kuinka saamaton pitää olla että viisi vuotta haaveileen kolmen euron soittimesta? En tiedä, aika ehkä. Käsiin jäi myös loistavat rautasakset, sekä kiva tarra Kiasmasta. Tässä kohtaa viimeistään on kai aika selkeä kuva siitä miten paljon menoja minulla oli nyt viikonloppuna. Ei silti, ruokaan en rahaa tuhlannut.

Nyt olo on... Aika hyvä. Pidän ihmisten tapaamisesta, ja väsymys joka on päällä on positiivisinta mahdollista, siis johtuu ihan puhtaasti unenpuutteesta. Kiitoksia kaikille viikonlopusta ja hauskuuttamisesta ja peliseurasta ja mistä vielä.