Huomasitteko jo, siistein banneria?

Tänään (tiistaina, ei nyt keskiviikkona) oli minulla hyvä päivä. Eilenkin toki, juteltiin pitkään yöhön harrypottermokista ja ihmissuhteista ja kaikesta hauskasta. Mutta tänään...

Tänään tilasin baarista juoman ladatakseni tyhjennyttä kännykänakkua. Tuoremehu jäillä on fiksua aina niin kauan kunnes ne jäät alkaa sulaa ja vesittämään sitä mehua. 3 euroa tuoremehusta on törkeän paljon.

Tänään minä en löytänyt panttilainaamoa vaikka lähistöllä sellainen kuulemma on nykyään.

Tänään maistoin teetä, joka maistui pinaatille (kaikeksi onnekseni en ostanut sitä itselleni, ja ehkä se toinen siitä jopa piti).

Tänään kävin katsomassa elokuvan joka on pitänyt jo pitkään. Joku älypää oli keksinyt saippuoida koko teoksen, tehdä vaikeaselkoisimmista asioista helpommin ymmärrettäviä (kuten sinisestä miehestä) ja lisätä valtavat määrät ylimääräistä dialogia aiemman kahden kohdan avittamiseksi ja muutenkin (erityisesti siniselle miehelle). Elokuva oli kuitenkin mukiinmenevä, ja varmasti olisi parempi ollut jos en tuntisi sarjakuvaa.

Tänään oli aivan valtavan hyvä päivä, hymyilen vieläkin ja hymyillen taidan nukkumaankin mennä. Joku toinen hyvä päivä voin ehkä selittää asioita enemmän ja paremmin ja valoittavammin vähemmän arvoituksellisesti.

Miksi ihmeessä raaskisin kauniimmin kuitenkaan ajatella? On opittava oudoksumaan, nauttimaan nauravista notkeista nuotiotulenliekeistä. Ilta hieroo aina nuotiot alas (kumminkin).

 

devo estas:
urbhirundoj devas flugi
okazojn devas arangi
necesojn devas fari
lingvon devas paroli
uraganojn devas repacigi
nacin ankau
ope