Minä olin viikon ajan ammattikokki. Syötin Miksun kanssa leirillistä ihmisiä. Mikä on tunnelma nyt? Minua ei oikeastaan väsytä, mutta kamalan tyhjältä ainakin tuntuu.

170 tuntia 22 muun ihmisen seurassa, siitä alle 40 nukkuen, joka aamu puoli seitsemältä puuroa keittämään, sitten keitto valmisteille ja leipätarvikkeet pöytään. Illalla kun on kahdeksasta kymmeneen pitänyt huolen iltatarjoilujen riittävyydestä, ja siivonnut jäljet, silloin sai mennä käymään saunassa. Ja sitten periaatteessa nukkua, paitsi kuka sitä nukkumaan alkaa heti kun työpäivä on loppu. Jonain iltana maalattiin voikukan lehtiä sinisiksi ja keltaisiksi, toisena käytiin etsimään yrttejä teetä varten.

Huomasin juuri, että koneelleni on ilmaantunut viikon mittaan kolme levyllistä musiikkia lisää. Joko media player on siis ottanut omaoikeuksia levyltä kopioinnin suhteen, tai sitten syytän Miksua. Kaksi levyä Cohenin kokoelmaa, ja kolmas sitä jotain Miksun levyä jossa lauletaan Tove Jansonin Vaarallista juhannusta. Se sopinee tämän kirjoituksen taustalle.

Minä istun nyt sohvalla Turengissa. Se on koko Suomen Monopolissa Erottajaa vastaava kaupunki, ei siis mikään ihan turha paikka. Leiripaikkani on aivan vieressä, kymmenen kilometriä etelään. Voisin kävellä sinne, tai helpommin vielä vaikka siihen kauppaan josta tein ostoksia yli 700 eurolla viikon mittaan.

Ymmärtääkö tämän merkinnän tarkoituksen, merkityksen? Vaikea sanoa. Olennaista on se, että minä löysin taas jonkin kadonneen palan itseäni, tunsin kuin tarkoitus tai merkitys olisivat olemassa (nyt en puhu enää blogimerkinnästä, vaan elämästä). Minä ihan oikeasti tein jotain ihmisten hyväksi ja se tuntui oikealta. Protutauko saa nyt olla takana, minä haluan jatkaa (ja kokkaamaan sitä paitsi sovittiin menevämme keväällä taas).

Minä tunnen onnea. Ja luulen, että ehkä voisin sittenkin jaksaa jopa kesän yli, vaikka kesä on kesä, vaikka minulla ei enää omaa tyttöä taas ole. Onhan minulla sentään aika kasa ystäviä, muutama enemmän sitä paitsi taas kuin hetki sitten.

Palataan vielä hetkeksi leiriin. Tätä leiriä ei missään mielessä voi alentaa aiempien leirien alle, ei vaikka olinkin vain kokki ja mitä vielä. Tämä oli vähintään yhtä hyvä, kuin aiemmatkin. Ero on lähinnä siinä, että tämä on ensimmäinen leiri jonka lopuksi saattoi sopia tapaamisen ihan noin vaan (oho, minähän asun Tampereella enkä enää jossain missä ei kukaan).

Nyt on sitä paitsi vuositavoite lisää täynnä. Olin loistava kokki.