Minä olen haikea. Kuuntelen musiikkia ja on myöhä ja muistan lapsuutta ja aikaa ennen. Kolme tai neljä tai viisi vuotta sitten, joskus minä en nukahtanut öisin. Olen kertonut siitä ennenkin, makasin ja ajattelin ja ihmettelin, pohdin kaikkea maailmassa ja suunnittelin ja muistelin.

Nyt lähinnä muistelen, mutta ehkä hieman pohdinkin.

Regina Spektorin lisäksi olen kuunnellut Alex Beaupainia, sen jälkeen kun minulle linkitettiin tämä. Se on kaunis ja minulle tulee siitä mieleen Monochrome. Tahtoisin tuntea sanat, joskin arvaamalla jo voisin päätellä, että se vastustaa vanhusten piilottamista julkisiin laitoksiin.

Haikea. Sininen mieli, samalla tapaa kuin tämän blogin ulkoasu. Voisin haluta kotiin (mutta en tiedä onko minulla enää sellaista, sillä en koskaan muuttanut pois kotoa ja siihen taloon ei enää pääse, kun muu perhe jätti sen vieraille ihmisille ja ottivat pienemmän toisaalta. Tämä missä nyt asun, on koti, mutta ehkä ei täysin vielä).