Kävin pitkällä kävelyllä, tutkin naapurustoa ja lähiympäristöä, so. Hallilaa ja Lukonmäkeä.

Opein seuraavaa, jätepisteemme on aivan lähellä. Siis sellainen suurempi johon voi heittää pienmetallit. Siellä on myös hyötyjäsenlaatikko dyykkaamista varten. Lähinnä siellä oli hirveästi lasipurkkeja.

Ilmeisesti meidän viereen on tulossa sirkus. Jätepisteen vieressä olevalla aukiolla (jolla lienee jotain tekemistä päiväkodin kanssa). Sirkus Florentia tai jotain sellaista (itse asiassa Florentino, tarkistelin, näyttäisi olevan huomenna pystyssä, maksaisikohan pari kymppiä tuosta...) Jännää oli se, vaunuja ympäri kenttää, ja niiden takana näkyi pitkä pöytä jonka ympärille ne olivat kaikki kokoontuneet iltaa viettämään. Jotenkin kovin romantisoidulta tuntui tilanne, sirkusväki yhteisen pöydän ympärillä kaupungin ulkoilmassa nauraen ja jutellen.

Neulaspolku on yhä minusta aika kovin söpö nimi tielle. Erityisesti kun se on pienin nimetty tie mitä olen koskaan nähnyt. Tie johtaa leikkipuistoon jossa makasin keinukorissa, katselin ensimmäisten tähtien ilmestymistä, olin näkevinäni yhden lentävänkin sellaisen. Perhonenkin pörräsi ympärillä.

Hallilan paikallisessa oli karaokea. Venytetyllä hieman juoneella naisäänellä J. Karjalaisen Sankareita. Toimi täysin tämän hetkiseen tunnelmaan, pidin yksityiskohdasta. Ylitin tien ja kävelin metsään alittaakseni paljon suuremman tien. Määränpäänä oli Lukonmäki (oikeasti tarkoitus oli kävellä Kaukajärvelle saakka, mutta pelkäsin eksyväni ja käännyin takaisin kun olin puolivälissä Lukonmäkeä).

Lukonmäki on asuinseutuna uskomattoman upeaa. Haluan ehkä asua siellä, sitten kun joskus pohdin missä asuisin. Kävelin hiekkapolkua pitkin pensasaidan vierelle, ja katselin kun siihen oli leikattu portteja. Oikeasti, pensasaitaan leikattuja portteja joiden läpi menee puukatettu polku rivitalon ovelle. Ja se oli etuovi. Mitä ihmettä! Minun nähdäkseni sinne ei oikein järkevästi päässyt autolla, mutta etuovia niiden oli oltava, kun niissä kaikissa postiluukutkin oli. Uskomattoman siistiä. Ja matkan jatkuessa kävelin pientä polkua, joka oli molemmin puolin puujonojen reunustama, siis eräänlainen siisti kuja.

Pian tapahtui mainittu takaisin kääntyminen. Istuin välissä puuta vasten, tutkailin muurahaispesää puolen metrin päässä. Matka jatkui ja päädyin takaisin Hallilaan. Naapuritalossa on meneillään bileet, katselin niitäkin ulkopuolelta. Hallila on hirveän mukavaa seutua, kun lauantai-iltana voi kulkea täysin ahdistumatta, mutta ei suinkaan ole hiljaista. Bileasunnon parvekkeella poltettiin tupakkaa. Pari asuntoa oikealla kerrosta alempana joku makaili riippumatolla vieressään toinen ihminen. Rentoa.

Ja sitten jo kävelinkin takaisin kotiin vähitellen. Hiljaista on täällä, mitä nyt kissa sekoaa yrittäessään metsästää yöperhosta. Onnea sillekin yrityksissään. Pitäisiköhän sulkea ikkunoita yöksi?

Tänä iltana masennuin yliopistoasioiden vuoksi, mutta luulen että kävelylenkki (sekä se puhelu sen yhteydessä) aika pitkälle paransi mielen. Olen taas vähän tyytyväisempi asiaintiloihin, eiköhän opiskelukin järjesty.