Luin tänään keskustanuorten lehteä pääkirjoituksen verran. Taustaa nyt sen verran, että se lehti ihan vaan sattui makaamaan yliopiston pöydällä. En minä sellaista tiedostaen käsiini etsinyt, törmäsin vain. Joka tapauksessa, lehden teemana on ihmisoikeudet, ja niistä pääkirjoituskin kertoi. Katsotaanpa, josko löytyisi internetistä tätä helmeä... Eipä näy, on niillä sivuillaan näköspainoksia, mutta tätä kirjoittaessa ei taida olla vielä se lehti sinne sähköiseksi ilmestynyt. Käykääpä etsimään, jos merkintää luette esim. joskus viikon tai parin päästä.

Joka tapauksessa, ihmisoikeudet. Pääkirjoituksen aiheena oli ihmisoikeudet. Minkä johdosta sana ihmisoikeudet toistui varmaan toistakymmentä kertaa tässä muutaman sadan sanan esseessä. Jos ei ihan joka virkkeessä, niin ehkä joka kolmannessa. Mikä oli vähän surullista, ottaen huomioon kuinka yksinkertainen rakenne pääkirjoituksella oli, ei kovin montaa lausetta per virke. Lähinnä se koostui päälauseista. Ehkä siellä saattoi jotain konjunktiosivulauseitakin olla. Rakenne oli surullinen, on mitä haluan sanoa, sen lisäksi että toisto oli. Ja aiheen käsittely?

Minua hieman ihmetyttää, miten voi kirjoittaa pääkirjoituksen ihmisoikeuksista, niinku ajatuksella, että ne on tärkeäkin juttu, ilman että mainitsee ainuttakaan ihmisoikeusrikkomusta siinä. Niitä kai ei pitäisi liian vaikea olla löytää, mitä nyt on jotain kansannousuja Afrikassa esimerkiksi. Tai sitten voisi jotenkin mainita niitä kolmea naista kun sai yhteisen Nobelin, eikös niilläkin ollut jotain tekemistä ihmisoikeuksien kanssa (sivumennen sanoen, kyllä täytyy tasa-arvon puolesta äyskähtää, ei voi antaa naiselle omaa rauhan nobelia, kun pitää jakaa se kolmelle ennen kuin yhtä Martti Ahtisaarta vastaa).

Juu ei, ei ainuttakaan ihmisoikeusrikkomusta. Itse asiassa, huolimatta siitä, että ihmisoikeudet noin niinku sanana tuli tosissaan jokusen kertaa mainittua, niin ainoa esimerkki jonka se pääkirjoitus antoi ihmisoikeuksista, oli jotensakin seuraavankaltainen (emminä sitä ulkoa muista sentään, mut suunnilleen): Ihmisiltä usein unohtuu, että myös nuorten mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon on ihmisoikeus. Että sellaista, tämä on se yksi ihmisoikeus, jonka edestä pääkirjoittaja haluaa marssia? Okei, jos ne olennaisemmat ihmisoikeudet käsitelläänkin myöhemmin lehdessä, niin olisi niihin kai silti viitata voinut? Hitto.

Loppujen lopuksi, minulla oli niin hauskaa pääkirjoituksen kanssa, että jos olisi paremmin ollut aikaa, olisin pysähtynyt enemmänkin lehteä lukemaan. Täydet pisteet tälle ja kestotilaus harkintaan tai sitten ei.

Arvosteluun täydellisen liittymättömänä loppuhuomiona haluaisin kertoa, että minulla on ollut hauska ja jännittävä päivä, osin myös siksi, että en muista hetkeen törmänneeni niin moneen ihmiseen jonka kanssa vielä jutellut olen yliopistolla saman päivän aikana. Yhteen päivään mahtui jotain satuja ja franzescoja ja hannoja (tosin ei niitä tavanomaisia) ja emlejä ja susseja ja iidoja ja kamilloja. Mikä näin lueteltuna kuulostaa ehkä vähäiseltä, mutta kun tapasin ne jotensakin yksitellen ja tasaisin väliajoin, niin oli siistiä. Koulupäivä alkoi yhdellä niistä, ja loppui seitsemänteen.