Tämänkertainen välitehtävä meni ohi. Muistan katsoneeni aiemmin, ja havainneeni sellaisen puutteen, ja nyt katsoin, ja huomasin sellaisen ilmaantuneen. Nyt ei taida suuremmin ehtiä maanantaiksi, mutta ehkä paastoan huomisen (siinä missä voin tietenkin, en aio sulkea silmiäni kävellessäni kadulla, auton allehan siinä). Sinänsä eilinen melkein meni ilman mediaa, mutta yhdeksän aikoihin televisio sitten jo menikin päälle (en kyllä muista kenen idea se oli).

Siispä keskityn vaihteeksi enemmän miettimään viime luentoa. Tai ehkä ennemmin pientä kesken jäänyttä väittelyä. Minä nimittäin olen yhä sitä mieltä, että minua ei voi jäljittää, ja toisaalta, että on täysin mielekästä blogata nimettömänä.

Tartutaan ensin ensimmäiseen kohtaan, ja lähdetään vastanäkökulmasta liikkeelle. Miten itse jäljittäisin itseni? Noh, ensin nimi googleen, ja vastaukseksi tulee... 517 000 eri sivua, joista 60 ensimmäisen joukossa minä en ole. Mukaan lukion nimi, ja... Ei löydy minua (tai oikeastaan ensimmäisellä sivulla on minun nimi sellaisten nimien joukossa, että se varmasti tarkoittaisi minua, jos kyseinen sivu toimisi (linkki johtaa Hämeen sanomien etusivulle, jossa minä kyllä en ole).. Jos pistää Tampereen yliopiston, ei edelleenkään löydä mitään. Jos pistää Kuopion, löytää minun retken Kuopioon, eikä sen enempää tietoa. Google on siis susi. Mikä siis avuksi?

Noh, jos tietää minkä näköinen olen, voi klikata irc-galleriassa satunnainen -nappia parisen tuhatta kertaa, kunnes osuu minuun. Tällä tavoin voi saada selville mistä musiikista minä pidän, mutta ehkä tämäkään ei ole iloksi.

Joten, jos haluaisi jotain tietoa minusta, pitäisi löytää joko se foorumi jolla aina käyn, tai tämä blogi (joista jälkimmäisestä ei niin paljoa iloa ole). Tämän blogin yhdistää minuun henkilönä yksi asia, ja se on auki vain mediakasvatuksen lukijoille. Eli minun nimeni on löydettävissä mediakasvatuksen tämän kurssin moodlen avulla, hip hei. Tällä tavoin siis voi yhdistää minut näihin kirjoituksiin, mutta tämä onkin aika tietoinen takaportti (ei olisi ollut mitenkään suuri vaivaa luoda ylimääräinen blogi-tili mekapia varten). Mitään kovin arkaluonteista täällä ei ole, ja tätä ei tosiaankaan kukaan tulevaisuuden työnantaja tule löytämään.

Enemmän vahvoja mielipiteitä olen esittänyt foorumilla siellä viettämieni vuosien aikana. Kyseinen foorumi on yhdistettävissä minuun kyllä, mutta miten? Tämän blogin kautta. Jos vaikka tajuaa, että blogissa on tekstinpätkä, joka myös esiintyy foorumilla, ja googlettaa sen, niin hei, sitähän voi löytää oikean foorumin (tällainen tekstinpätkä on, en toki maalaile sitä enempää). Sitten kun on päässyt oikealle foorumille, niin tarvitsee enää... Etsiä kolmen tuhannen käyttäjän joukosta minut? Toki hakua voi rajata tutkimalla missä kukin asuu, mutta silloinkin kun laskee Tamperelaiset, plus ne jotka eivät ole merkinneet asuinpaikkaa, on yhä satoja, tai ehkä toistatuhatta nimeä tutkittavana. Ja jos minua ei jo tunne (hyvin), niin ei sieltä minun nimimerkkiäni löydä, eikä pääse kiinni teksteihinikään. Etsintä siis päättyy siihen.

Sitten lähdetään puimaan sitä, miksi moinen anonyymi viestintä on mielekästä. Mitä järkeä siinä on,  kysyi ylevämpi toinen, katsellessaan maailmaa allaan. No, minäpä kerron.

Minä keskustelen ihan oikeiden, ihka-aitojen ihmisten kanssa. Se mikä ei ole aitoa, on ihmisten nimet, ja haittaako tuo? Enhän minä käytä nimiä elävässä elämässäkään, ja kaikilla näillä henkilöillä kuitenkin on nimet, ja aidot perustellut mielipiteet. Minä siis keskustelen, esitän näkökulmani, ja löydän toisen joltakulta toiselta keskustelijalta. Ei keskustelussa tarvitse tietää toisen nimeä, taustoista toki on hyötyä, ja niitä voikin antaa keskustelun lomassa. Tämä ei riko anonymiteettia, vaikka joku kertoisikin olevansa Tampereen tykistä ja harrastavansa partiota ja käyvänsä kirkossa, niin eivät nämä rippeet riitä kertomaan kuka on kyseessä (eikä näitä rippeitä luultavasti edes esitetä yhdessä).

Kaikessa anonyymiydessäänkin nettikeskustelu on siis järkevää. Itse asiassa usein jopa enemmän järkevää, sillä se mahdollistaa avoimet mielipiteet. Ei tarvitse varoa sanomasta väärää poliittista mielipidettä vain siksi, että sattuu olemaan jossain töissä.

Ja sitten eri paikoissa voidaan olla eri nimillä anonyymejä, niin että kukaan ei edes yhdistä eri foorumeilla/blogeissa samaksi ihmiseksi. Vaihtoehtoisesti voidaan verkottaa kaikki, käyttää samaa nimeä foorumeilla 1, 2 ja 3, sekä blogissaan, mutta tällöin itse kunkin pitäisi tiedostaa, että anonyymius on aika vaakalaudalla jo. Erityisesti jos vielä sähköposti noudattaa samaa linjaa.

Noniin, olen siis eri mieltä ylevän kanssa, ja tahtoisin oikeastaan nähdä aukot minun merkinnässäni. Miten minut löytäisi netistä? Tai mikä anonyymissä viestinnässä mättää (luin muuten joskus sosiaalialan julkaisua, jossa kerrankin puolustettiin nimettömiä mielipiteitä, ja parjattiin Hesaria sen linjauksesta, joka on nostanut nimen käytön jalustalle. Ihmisellä pitäisi olla vapaus omaan mielipiteeseen, ja sen esittämiseen nimettäkin).

Kirjoittaisin enemmän luennosta, mutta pitäisi mennä nukkumaankin. Sen verran vielä, että joku ihmetteli sitä, kuinka Idolsissa on nykyään enemmän henkilötarinoita. Ei sitä ihmetellä tarvitse, kyse on tietystikin siitä, että on niin kovin hienoa, jos sattuu nauhoittamaan voittajan videolle jo heti aluksi. On sitten tähden synnyttyä materiaalia jota näyttää, tästä lähdettiin.

Kiitos ja hyvää yötä.