Tiedättekö mitä (tänään puhuttelen lukijoitani suurena kuuntelevana joukkona)? Kesä on oikeastaan aika hirveän yliarvostettua ja surkeaa aikaa.

Minä olen kesämasentunut. Kuudetta vuotta, tai jotain sen suuntaista, vaikka sillä ei niin ole väliä. Väliä on sillä, että kaikki ovat kadonneet. Kukaan ei ole minuun yhteydessä, minä en käy enää koulussa ja näe ihmisiä, päivät vaan on kaikki samanlaisia ja pitkiä. Tänä vuonna rakensin itselleni ystäväpiiriä, ja ehkä se jonkin verran on nyt toiminutkin, mutta niin se on, että väliin jää kovin yksinäisiä päiviä. Ehkäpä lähden ensi viikolla käymään jossain?

Eilen sain vieraan. Katsoimme elokuvia, juttelimme asioista, söimme 7 dl jäätelöä (sitä oli kahta eri sorttia) ja vähän tonnikalasalaattiakin. Tänään kävimme kävelyllä, lenkin pituus ajallisesti yleensä olisi viitisenkymmentä minuuttia, mutta nyt käytimme ylimääräisen puolituntisen. Tämä oli tärkeää, sillä

Ilma tuoksui lapsuudelle ja uimarannoille. Lämpimille (ei suinkaan kuumille) päiville, virtaavalle vedelle, vihreille asioille. Sepeli rouskui jalkojen alla. Matkalla kävelimme puron vartta, ja istuin kivelle keskelle puroa. Tunnustelin pohjaa käsin, etsin litteitä kiviä ja niitä löytäessäni kömpelösti yritin leipiä heitellä. Yhteensä viisi leipää ehkä (kiveä joka ei hyppää ei lasketa, mutta jos se kerrankin hyppää, on se jo kaksi leipää, niin minä sen näen). Jatkoimme matkaa ja

Jossain vaiheessa hämmentelimme uimarantaa. Ihmisiä oli hirveän vähän, ilmakin oli lämmin. Varmaankin Särkänniemessä ovat, tai muualla jossain ainakin. Kiersimme järveä, pohdimme miten saisi halvalla pari kanoottia (So. suunnittelimme miten varastamme niitä Puuhamaasta) ja makasimma laiturilla. Huljuttelin käsiä vedessä, mietin asioita. Myöhemmin sain jäätelön, lähinnä omilla rahoilla.

Minä en ole toivoton. Minulla voisi olla siihen jopa syytäkin, mutta en halua olla. Minä aion yrittää levätä nyt, ja sitten.

On asioita joiden kuuluu olla, ja niin se on.

Mi estas via. Se vi volas aŭ kvankam vi ne volas. Vi estas mia, vi povas malkonsenti, sed tiel tio estas. Mi amas vin, nun kaj ĉiam.