Halusin kirjoittaa tarinan. Ajattelin, että se voisi kertoa vaikka jostain perinteisestä, satunnaisesta tai muusta vastaavasta jo moneen kertaan kirjoitetusta ja nähdystä ja luetusta. Mutta on aina joskus vaikea löytää kun esimerkiksi on nämä työt kun syö suurimman osan kaikesta ajasta ja sellaista, niin tuota no, sitä helposti sitten vaan jättää kirjoittamatta tarinan ja rupeaa sen sijaan räpeltämään blogimerkintää, ja yrittää siitä sitten edes tehdä ainutlaatuista, vaikka tiedä häntä.
Aina välillä tutkin blogini tilastoja ja pohdin, että mistä nämä kaikki eri kävijät tulee. Vaikea sanoa, tilastot on aika laihoja sen suhteen, googlen kautta aika moni. Mutta olennainen tieto on, että joku ainakin raapustuksiani lukee. Vaikka edes kerran. Ehkä olisi siistiä, jos tulisitte huomenna takaisin, ja lukisitte tämän merkinnän uudestaan? Sitten ikään kuin sen yleisö kaksinkertaistuisi tai jotain. No jaa.
Joka tapauksessa, en sitten kirjoittanut tarinaa (oikeastaan en edes halunnut kirjoittaa sellaista, väitin vain niin, koska se oli olennaista tämän merkinnän kokonaisuuden kannalta), mutta kirjoitin runon (joskin täysin liittymättä blogiin). Ajattelin nyt julkaista runon tätä merkintää varten mukautetussa muodossa, arkistoissani se on hieman erilainen, mutta saa kertoa mitä tykkää jos haluaa ja silleen.
25 vuotta katosivat maailmasta
Lapset katosivat kouluista työpaikoille
katsoivat ihmeissään
käsissään
ne, jotka olivat juuri tehneet töitä
ihmettelivät miten olivat joutuneet
eivätkä sanoneet mitään
koska pelkäsivät kaikkien muiden
muistavan
Päiväkodit
ja autojen
penkit täyttyivät lapsista ja nuorista
joiden päät olivat tyhjät
Syntyi maailmanlaajuinen
pula-ajat joillaisia ei ennen ollut tunnettu
kävi vuosia ihmetellen, harjoitellen
ja kun kaikki oli uudelleen opittu
kun järjestys oli löydetty ja menneet haudattu
ihmiskunta taisi takaisin jaloilleen
Ihmetys oli suuri
kun aivan sattumalta huomattiin
että kaiken keskellä ja etsiessä
sodat olivat yhtäkkiä loppuneet
unohtuneet
ja ihmiset auttoivat toisiaan
maanantai, 25. heinäkuu 2011
Kommentit